Vapaakauppasopimus – mahdollisuus vai tulella leikkiä?

Euroopan unioni ja Yhdysvallat neuvottelevat keskinäisestä vapaan kaupan sopimuksesta. Suomen näkökulmasta TTIP sisältää suuria kysymysmerkkejä koskien geenimuunneltuja tuotteita, hormonilihaa, lääkejäämiä, elintarviketurvallisuutta ja työntekijöiden oikeuksia. Maatalouden suurten kysymysten osalta neuvottelut ovat vielä aivan auki.

Suomelle tärkeää ovat alkuperämerkinnät. Kattavien alkuperämerkintöjen avulla voidaan varmistua elintarvikkeiden alkuperästä. Antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien synty on vahvistanut huolta antibioottien käytöstä, jota tulisi maailmanlaajuisesti vähentää.

Vapaan kaupan pitäisi hyödyttää sopimuksen molempia osapuolia ja lisätä vientimahdollisuuksia Suomelle. Mutta ulottuuko TTIP-sopimus myös Yhdysvaltojen osavaltioihin? Onko mahdollista, että osapuolille olisi tulossa eri säännöt? Mikäli osavaltioiden rajat eivät aukea, ei suomalainen elintarvikevienti, saati muu teollisuus, hyödy sopimuksesta tuon taivaallista.

Suurin uhka TTIP-sopimuksessa liittyy niin sanottuun investointisuojaan. Esitetyn mallin mukaan yhdysvaltalainen sijoittaja voisi haastaa Suomen oikeuteen, mikäli meikäläinen ympäristö- tai työsuojelulainsäädäntö aiheuttaa sijoittajalle potentiaalista rahan menetystä tulevaisuudessa. Esimerkiksi, jos kaivosyhtiö on tehnyt koeporauksia, mutta Suomi ei myönnäkään lupaa kaivoksen avaamiselle, voisi yhtiö vaatia Suomelta korvauksia saamatta jääneistä voitoista.

Europarlamentaarikko Merja Kyllönen teetti Taloustutkimuksella kyselyn, jonka mukaan suomalaisista 79 % tuntee TTIP-sopimuksen huonosti tai ei lainkaan. Nyt tarvitaankin avointa ja aitoa keskustelua. Faktat on lyötävä pöytään, erityisesti investointisuojan osalta. Taloustutkimuksen kyselyssä kävi ilmi, että vaikka suomalaisten enemmistö kannattaa TTIP:tä yleisesti, selkeä enemmistö kuitenkin vastustaa sitä, mikäli siihen sisältyy investointisuoja.

Alusta asti ongelmana koko TTIP-sopassa on ollut tiedonkulku. Neuvotteluiden pohjana olevat paperit kun ovat salaisia. Aluksi näytti siltä, että papereita pääsevät lukemaan vain harvat ja valitut kansanedustajat. Meidän olisi siis pitänyt päättää Suomen osalta sopimuksesta, jota emme ole nähneet lainkaan.

Sittemmin eduskunta teki ainoan oikean päätöksen, ja avasi kaikille kansanedustajille pääsyn salaiseen huoneeseen, jossa sopimusta koskevat paperit ovat. Kansalaiset eivät edelleenkään saa teksteihin mennä tutustumaan. Huoneeseen ei saa ottaa mukaan digitaalisia tallennusvälineitä. Huoneessa on satoja sivuja englanninkielistä sopimustekstiä. En ole kysynyt, saako sanakirjan ottaa mukaan.

Näin tärkeää päätöstä ei voi tehdä näin hatarilla tiedoilla. Kansalaisilla ei olisi edelleenkään tietoa neuvotteluiden etenemisestä, ellei salaisia tietoja olisi vuodettu julkisuuteen.

Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Kansassa 18.5.2016.