Onko jälkiviisautta todeta, että olemme ajaneet turvetuotantoa alas kuin ravihevosta - silmälapuilla ja vetohupuilla. Suuntana on kiilusilmäisesti ollut vain maali hintaan mihin hyvänsä. Nyt on aika vetää huput pois ja kuunnella alan hätähuuto ja nähdä turpeen merkityksen Suomelle.
Hallituksen tavoitteena on vähintään puolittaa turpeenpoltto vuoteen 2030 mennessä. Turpeenpoltto oli jo hyvää vauhtia vähenemässä, kun viime syksyn päätös korottaa lämmityspolttoaineiden veroa kiihdytti kehitystä entisestään. Se johti energiayhtiöt polttamaan turpeen sijasta tuontihaketta. Kun kyseessä pitäisi olla niin sanottu ilmastoremontti, mentiin tässä siis oikopäätä ojasta allikkoon. Vaikka turpeenpoltto vähenee, eivät rekkalastilliset venäläistä hakepuuta asiaa paljoa paranna.
Alan yrittäjät ja monipuolisesta turvetuotannosta leipänsä saavat työntekijät ovat kriisissä. Tämä ei ole hallittua ja oikeudenmukaista siirtymää.
Kukaan ei voi kiistää turpeen polttamisen CO2-päästöjä - ne ovat eittämättä isot. Turve on kuitenkin osa energiapalettiamme, palamisominaisuudet mahdollistavat hakkeen palamisen tehokkaammin ja saamme puustakin enemmän irti.
Koronan on viimeistään pitänyt opettaa meille, mitä tarkoittaa huoltovarmuus. Mitä meillä pitää olla varastossa? Kivihiiltä vai öljyä. Todettakoon, että öljyn varmuusvarasto on jo viime vuosikymmenellä säästösyistä ajettu melko pieniksi. Turve on meidän turvamme, siksi sen varaan on hyvä rakentaa kotimaisen energian huoltovarmuus.
Laadukkaan elintarviketuotannon ylläpitämiseksi kuiviketurpeen saatavuus ja kohtuuhintaisuus on olennaisen tärkeää, varsinkin jos haluamme sen olevan kotimaista. Totta kai haluamme. Broileri kasvaa turpeen päällä. Hevosten kuivikkeena ja lypsykarjapihatoissa jne. turpeen ominaisuudet ovat eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta erinomaiset.
Turpeen tarina ei käytön jälkeen pääty siihen. Voimme hyödyntää sen lannoitteena ja maanparannusaineena, sillä turvelanta luovuttaa pellolle humusta ja eliötoiminta saa vauhtia ja toki se taittuu myös energian tuotantoon.
Kivivillallako haluamme kasvattaa meidän tomaattimme, ruukkuvihanneksemme, koristekasvimme tai puun taimet? Ei pidä unohtaa turpeen merkitystä luomutuotannossa ja kyllä vegaani myös kiittää turpeen kasvupohjaominaisuuksia.
Pääosin ilman polttoturpeen nostoa ei ole taloudellisesti kannattavaa korjata kuivike tai kasvuturvetta saati aktiivihiilituotannon raaka-ainetta. Turpeen veroratkaisu uhkaa jättää turveaumat kasalle ja avatut suot oman onnensa nojaa, mikä olisi täysin käsittämätöntä ja vastuutonta.
Kaiken tämän kun ymmärtää, ymmärtää myös, että nyt on käärittävä hihat ja tehtävä päätöksiä, joilla estämme alan konkurssiaallolta, romutuspalkkioilla ei asiaa hoideta. Tarvitsemme huoltovarmuuteen perustuvaa turvetuotantoa ja siihen kun yhdistetään tuotannon mahdollistava veromalli, saadaan alalle ennustettavuutta ja uskoa oikeudenmukaisesta siirtymästä.
Teksti on julkaistu kolumnina Satakunnan Kansassa 15.2.2021
