Runon ja suven päivän kunniaksi

Kasvimaan kuningas

Vaalea tukka liehuu omenantuoksuisessa keväässä.
Rinnassa sykki tunne, olen maailman valloittaja.

Iloiset askeleet juoksevat riemua.
Varpaat nauravat uusissa sinisissä tossuissa.
Iloiset, pahaa tahtomattomat askeleet sotkevat vuoroin porkkana
vuoroin sipulipenkkiä.
Pienten jalkojen pellavapää ei huomaa kuinka taimet kumartavat multaan.

Vikkelät vaaleat sääret lähestyvät tuttua kiveä.
Vielä muutama askel ja ponnistus minä lennän,
lennän maailman ääriin.
Silmät suljettuna ja kädet ilmavirtaa syleillen lento vain jatkuu.

Sitten, kuivuneen mullan kevyt pöly, kuningas on laskeutunut.

mylläri