Patsaiden piilottelu on oman historian kätkemistä

Kolumni on julkaistu alunperin Satakunnan viikossa 26. elokuuta 2022.

 

Historian kieltäjä tyytyy usein vähään: riittää, että lakaisee niin sanotut roskat maton alle. Kieltämiseen kuuluu, ettei mitään sotkua ole koskaan ollutkaan. Usein haluamme piilottaa historiamme siirtelemällä patsaita pois julkisilta paikoilta. On toki ymmärrettävää, että esimerkiksi hirmuhallinnollaan kurittanut diktaattori halutaan pois katukuvasta. Vaan on niitä patsaita demokraattisessa yhteiskunnassakin, niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisesti.

Historian tunnustamisen kautta on helpompaa ymmärtää, millaisia me todella olemme. On parempi muistaa virheet, kuin toistaa niitä – yhteistä arvokeskustelua syntyy menneen avoimen kriittisestä kohtaamisesta. Virheillä mässäily, julkinen ruoskiminen ja jälkiviisaus tulee erottaa terveestä itsekritiikistä ja keskustelusta. Kasvojen pesussa paras apuväline on peili, ei papereiden polttaminen tai patsaiden piilottaminen.

Tänä keväänä monet patsaat ovat näyttäytyneet uudessa valossa. Yksi tällainen monumentti on yli tuhat kilometriä pitkä jättiläinen, nimittäin Venäjän ja Saksan välillä kulkeva kaasuputki. Euroopassa ajateltiin 2000-luvulla, että energian kautta kautta Venäjä saadaan sidottua osaksi länsimaista järjestelmää – nyt näyttääkin, että asiassa on käynyt juuri päinvastoin.

Venäjän integraatio eurooppalaiseen järjestelmään edusti pitkään poliittista valtavirtaa, johon ei pitänyt liittyä mainittavia riskejä – riskeistä varoittaminen edusti monille suorastaan harhaoppia. Viimeistään nyt kaikki voivat varmaan tunnustaa, että varoitukset eivät olleet aiheettomia.

Tapahtumilla on aina monet puolensa, joihin meillä kaikilla on omat näkökulmamme. Totuus on usein liukas saippua, mutta avoimella ymmärrystä lisäävällä keskustelulla voidaan saada balsamia yhteisiin haavoihin. Ehkä silloin voimme vihdoin nähdä norsun huoneessa. Patsaiden piilottaminen sitä vastoin kertoo heikosta itsetunnosta; juutumme potemaan häpeää niistä ajoista, joista meitä muistutetaan ja moititaan. Häpeän sijaan lääke löytyy politiikan vanhasta sananlaskusta: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Jari Myllykoski

Kansanedustaja (vas.)

Nakkila