Kenen toivo nuoret ovat?

Kaiken kaikkiaan politiikan tekeminen tuntuu olevan värikästä ja mielenkiintoista tässä salissa.
Meillä on tehty jo edellisen eduskunnan kauden aikana se, että meillä nuoret tekevät pidemmän työuran jo ansaitakseen samanlaisen eläketurvan kuin aiemmat sukupolvet.

Kyllä minun täytyy olla rehellinen itselleni, että minä en halua tyttäreni tekevän vielä pidempää työuraa, kuin hän joutuu jo nyt tekemään. En halua, että hän maksaa minun eläkettäni.

Ollaan leikatusta indeksistä tai mistä hyvänsä mitä mieltä, en halua jatkaa eteenpäin sitä perintöä, että minun elintasoni nousee eläkkeellä ollessani. Minä tyydyn siihen, mitä omalla työlläni olen ansainnut. Tyttäreni tai tyttärentyttären velvollisuus ei ole enää kasvattaa minun elintasoani, silloin kun minä olen eläkkeellä.

Jos sanotaan, että keskusjärjestöt eivät aja muuta kuin työntekijöidensä etua tai työntekijöiden ja palkansaajien etua, niin tietysti se kuulostaa isänä ja järjestöissä mukana olevana sellaiselle syytökselle, että ikään kuin palkansaajajärjestöissä olevilla ihmisillä eivät olisi lapset ollenkaan tulevaisuuden toivo. Meillä on kyllä tässä järjestelmässä koko ajan pyritty tuottamaan ja tuomaan niitä elementtejä, että nuorille oppijoille tarjotaan mahdollisuuksia asettua työelämään turvallisesti, ja sitä kautta myös yhdessä edistämään sitä, että meillä pystytään aiemmin sijoittumaan työelämään.

Minun mielestäni Vehviläinen toi hyvän esimerkin esille siitä, että pitää tulevaisuudessa pystyä keskustelemaan työurienpidentämisestä sieltä alkupäästä. En ole ihan vakuuttunut siitä, että meidän koulutusjärjestelmä on aivan oikein sijoittunut siinä mielessä, että meillä oikeastaan kaikissa perustutkinnoissa edellytetään kolmen vuoden koulutusta. Meillä kun on aivan varmasti myös niitä työtehtäviä, joissa ei edellytetä aivan niin suurta teoreettista oppimismäärää.

(Hallituksen esitys eduskunnalle varhennettua vanhuuseläkettä ja osa-aikaeläkettä koskevien säännösten muuttamiseksi, Lähetekeskustelu 5.9.2012)