Suomalaisten suojeleminen koronavirukselta on edellyttänyt nopeita päätöksiä ja suoraviivaista toimeenpanoa. Sitä olemme myös saaneet. Joissain kohdin paremminkin olisi voinut tehdä ja niissä asioissa läksyt pitää lukea. Vielä emme ole kuivilla.
Suomi on kuitenkin onnistunut kansainvälisessä vertailussa monella rintamalla hyvin. Osansa ovat tehneet työmarkkinaosapuolet, jotka heti maaliskuussa pääsivät yhteisymmärrykseen toimista, joilla yrityksissä voitiin vastata rajoitustoimien aiheuttamaan kysynnän romahtamiseen.
Hallitus tarttui lähes kaikkiin järjestöjen 16 keinosta ja niillä varmistettiin monen yrityksen hengissä säilyminen ja parannettiin lomautetuksi joutuneiden asemaa aiemmasta. Lomautusprosessia nopeutettiin ja laajennettiin koskemaan määräaikaisia sopimuksia, työnantajien eläkemaksuja lykättiin ja vastaavasti työttömyysetuuksien karenssiaika poistettiin, enimmäisajan kuluminen keskeytettiin ja työssäoloehtoa lyhennettiin.
Kaikki eivät kuitenkaan ole viitsineet nähdä tätä hienoa osoitusta järjestelmän toimivuudesta. Kokoomus ja elinkeinoelämä eivät ole nostaneet katsettaan, vaan ovat jatkaneet työehtojen ja sopimusjärjestelmän heikennysten ajamista härkäpäisesti. Tämä siitä huolimatta, että kriisi on osoittanut, että jos jotain, niin niitä tulisi vahvistaa.
Teknologiateollisuuden Minna Helle luetteli Suomen Kuvalehden (18.6.) haastattelussa pitkät pätkät koronaviruksen takia tehtäviä heikennyksiä aina palkkojen alentamiseen asti. Kokoomuksen Juhana Vartiainen on käyttänyt eduskunnassa kriisin alusta alkaen lukuisia puheenvuoroja sopimusjärjestelmän heikentämiseksi. He sulkevat silmänsä sopimusyhteiskunnalta ja sen toimivuudelta. Ehdotuksensa olisivat monessa mielessä paluuta historiaan, ei tulevaisuuteen katsomista.
Syksyn työmarkkinoilla pitääkin katsoa huomiseen. Haasteet tulevat vielä jatkumaan, sillä maailmantalouden hiipuminen näkyy teollisuutemme tilauskirjoissa viipeellä. Emme kaipaa vanhakantaisia menneisyyteen katsovia riidankylväjiä, vaan tulevaisuuden rakentajia. Joku voisi muistuttaa osapuolia sovittelun edellytyksistä ja diskuteeraamisen merkityksestä. Koronan takia tarvitsemme sopimista ja yhteistyötä, emme vastakkainasettelua.
Yksi sopimisen aihe voisi mielestäni olla alipalkkauksen kriminalisointi. Tiedän, että siitä on erimielisyyttä, mutta mielestäni uudistus on perusteltu. Olisi suomalaisten yritysten etu, jos alipalkkaus olisi yksiselitteisesti laitonta ja suoremmin sanktioitua. Varmistaisimme, että kaikki ovat samalla viivalla. Yritykset hyötyisivät tasaisemmasta pelikentästä kilpailun tervehtyessä ja työntekijät saisivat ansaitsemansa palkan tehdystä työstään. Työehtojen mukaisen palkan maksamisen ei pitäisi olla yrityksille kohtuuton rasite.
Julkaistu kolumnina Satakunnan Kansassa 10.8.2020
