Etusivu

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski on tyytyväinen maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöön, jossa edellytetään, että poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien hyödyntäminen sallitaan jatkossa. Eduskunta äänestää mietinnöstä perjantaina.

-Suomessa on vallalla käsittämätön tulkinta, joka pakottaa hautaamaan tai polttamaan ruuaksi kelpaavan linnun vain, koska tämä on ammuttu poikkeusluvalla, Myllykoski sanoo.

Myllykoski muistuttaa, että EU:n luonto- ja lintudirektiivi ei muodosta estettä valkoposkihanhen ja merimetson haltuunoton ja hyötykäytön sallimiselle.

- Direktiivissä yhdeksi oikeutetuksi syyksi poiketa suojeluvelvoitteesta on kirjattu lintuyksilön haltuun ottaminen. EU:n lintudirektiivi siis sallii suojellun linnun haltuun ottamisen poikkeustapauksissa, mutta suomessa ei tätä voida sallia vaan suositaan ponnekkaasti ruokahävikkiä, mikä on käsittämätöntä.

Myllykoski uskoo, että valiokunnan mietinnön myötä poikkeusluvalla ammutut hanhet voivat pian päätyä pataan. Hän on itse jättänyt lakialoitteen luonnonsuojelulain muuttamiseksi niin, että poikkeusluvalla ammutun valkoposkihanhen ja merimetson haltuunotto ja hyödyntäminen ruokakäyttöön sallitaan. Aloitteen on allekirjoittanut 111 kansanedustaja.

-Jos perjantain äänestyksissä valiokunnan lausumat tulevat hyväksytyiksi, halua uskoa sen velvoittavan lain valmisteluun. Eduskunnan tahtotila on selvä, joten toivon aloitteen saavan lämpimän vastaanoton vielä tämän hallituskauden aikana, Myllykoski sanoo.

Voit lukea koko Myllykosken lakialoitteen täältä: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Sivut/LA_19+2021.aspx

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski on jättänyt lakialoitteen, joka puuttuu työntekijöiden työaikajoustojen (saldojen kerryttämisen) yksipuoliseen leikkaamiseen. Niin sanottujen työaikaleikkureiden ei pidä kaventaa palkkanauhaa eikä nipistää työntekijän palautumista ja näin riistää työntekijän työhyvinvointia. Myllykoski esittääkin työnantajalle erityistä velvollisuutta huolehtia työn järjestämisestä siten, että työntekijä pystyy tosiasiallisesti hyödyntämään täysimääräisesti kaiken tekemänsä työn.

- Kysymys on työelämän perusasiasta: kaikesta säännöllisen työajan ylittävästä työstä on saatava korvaus joko rahana tai vapaa-aikana. Monilla aloilla työaika ylittyy säännöllisesti ja liukumasaldopankki tursuaa yli äyräiden. Krooninen kiire ei salli saldon purkamista ja lopulta saldoleikkuri siirtää korvauksen tehdystä työstä tarkastelujakson vaihtuessa mappi ööhön, Myllykoski sanoo.

Asiantuntijatehtävissä on yleistä, että työaikalaissa sallitun tai työehtosopimuksella sovitun enimmäismäärän ylittävät työtunnit leikkaantuvat työaikaleikkurin takia tietyn tarkastelujakson jälkeen ilman, että työntekijä pystyy niitä hyödyntämään. Työkulttuuriin saattaa kuulua oletus, että kiiretilanteissa työntekijät venyvät saldoa kerryttämällä, mutta kunnollista käytäntöä sen purkamiseksi ei ole. Kertyvä työkuorma näkyy työpahoinvointina.

- Tällä hetkellä uupuminen ja työpahoinvoinnin lisääntyminen on yleisin syy pitkille sairauspoissaoloille, ja vastaavasti mielenterveysongelmat ovat yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy.  Tiedämme myös, että työhyvinvoinnin puutteista koituu yhteiskunnalle ja yrityksille vuosittain miljardiluokan lasku. Vastuullista politiikkaa on asettaa työntekijän hyvinvoinnista huolehtiminen etusijalle, toteaa Myllykoski.

Myllykoski on laatinut lakialoitteen, jossa esitetään työaikalakiin työnantajalle erityistä huolehtimisvelvoitetta. Velvoitteen tarkoituksena on tukea työntekijöiden perusoikeuksien toteutumista työaikalain valvonnan ja noudattamisen tehostamisen kautta.

 


Lakialoite laiksi työaikalain muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Aloitteessa esitetään työaikalakiin lisättäväksi työnantajan yleistä huolehtimisvelvoitetta koskevaa pykälää, jossa velvoitettaisiin työnantaja tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtimaan siitä, että työ järjestetään työaikalain ja työehtosopimuksen mukaisesti tavalla, joka tukee työhyvinvointia ja työssä jaksamista. Pykälässä lueteltaisiin nimenomaisesti eräitä yleisimpiä työpaikoilla ilmeneviä epäkohtia, joiden ehkäisemiseen työnantajan tulisi pyrkiä. Huolehtimisvelvoitteen rikkominen lisättäisiin työaikalain työaikarikkomusta koskevan pykälän soveltamisalaan.

 

Toimilla tehostetaan työaikalain noudattamista ja valvontaa sekä puututaan nykyistä selkeämmin harmaaseen ylityöhön, joka voi johtua muun muassa niin sanotun työaikaleikkurin käytöstä, työtuntien työaikakirjanpitoon merkitsemättä jättämisestä, työaikalain mukaisten enimmäistyöaikojen ylittymisestä tai työntekijän liiallisesta työmäärästä. Muutokset korostavat ja selkeyttävät työnantajaa nykyisinkin sitovaa velvoitetta järjestää työ siten, että työntekijä pystyy suoriutumaan siitä työajan puitteissa ja lukemaan hyväksi sekä hyödyntämään täysimääräisesti tekemänsä työtunnit.

PERUSTELUT

 

Työajan enimmäismäärästä ja työajanseurannasta säädetään työaikalaissa. Lain mukaan työntekijän työaika (ylityöt mukaanluettuna) ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa neljän kuukauden tarkastelujakson aikana. Lain tavoitteena on tältä osin suojella työntekijää liialliselta työnteolta rajaamalla työaikaa, mutta työelämän todellisuudessa tämä periaate ei läheskään aina toteudu.

 

Säännöllisen työajan lisäksi teetettävä ylityö on aina sopimuksenvaraista. Monilla liukuvaa työaikaa noudattavilla työpaikoilla on kuitenkin yleisenä käytäntönä, että säännöllisen työajan ylittävää työtä teetetään liukumasaldoa kerryttämällä. Monet työntekijät tekevät jatkuvasti tällaista työtä heille osoitetuista työtehtävistä suoriutuakseen, jonka seurauksena heille kertyy erittäin suuria määriä liukumasaldoa. Tälle liukumasaldolle on asetettu ylitysten enimmäiskertymä, joka saa työaikalain mukaan olla korkeintaan 60 tuntia. Työntekijällä kuuluisi olla tosiasiallinen mahdollisuus tasata työaikaa pitäen kertymää vähentävää palkallista vapaata.

 

Jos liukumarajat ylittävää kertymää ei pystytä tosiallisesti vähentämään työntekijälle annettavalla palkallisella vapaa-ajalla, leikkautuvat enimmäismäärän ylittävät tunnit pois leikkautumissäännön (työaikaleikkuri) mukaisesti tarkastelujakson päättyessä. Tällöin syntyy tilanne, jossa työntekijä jää ilman minkäänlaista korvausta (palkallinen loma tai rahallinen korvaus sisältäen mahdolliset ylityökorvaukset) tekemästään työstä. Työnantajalla ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta varmistaa, että työntekijä pystyy tosiasiallisesti tasaamaan työaikaansa käyttämään ylimeneviä työtunteja vapaina.

 

Yllä kuvattu enimmäismäärän ylittävien työtuntien leikkaantuminen työaikaleikkurin kautta on joillain toimialoilla varsin yleistä. Insinööriliiton mukaan esimerkiksi teknologia- ja metsäteollisuudessa ongelma koskee merkittävää osaa yrityksistä. Myös suunnittelu- ja konsulttialalla työtuntien leikkaantuminen on yleistä. Liiton vuonna 2021 teettämässä jäsenkyselyssä (n=2736) 32,7% vastaajista kertoi, että saldorajan ylittävät työtunnit vain kertyvät, kun taas 36,5% ei osannut sanoa, mitä näille työtunneille tapahtuu. Noin viidennes (19,8%) vastaajista kertoo, että ei ehdi pitää plussasaldoa pois vapaana. 81% vastaajista puolestaan kertoi, että työnantaja ei ole koskaan määrännyt pitämään kertynyttä plussasaldoa vapaana. Kyselystä ilmenee työpaikkojen kulttuuriin kuuluvan kiiretilanteissa oletus, että työntekijät venyvät sekä tarvittaessa kerryttävät saldoja (89,3%).

 

Kyselyn perusteella voidaan vetää johtopäätös, että saldoliukuman käyttäminen työtehtävistä suoriutumiseksi on työpaikoilla yleistä, mutta tosiasiallinen työajan tasaaminen toteutuu vaihtelevasti. Jollain työpaikoilla plussasaldo voidaan maksaa sopimuksen mukaan työntekijälle rahallisena korvauksena, mitä voidaan pitää jossain tilanteessa hyväksyttävänä menettelynä. Tällöin on kuitenkin riskinä, että työntekijälle tarpeellinen työstä palautuminen jää puutteelliseksi heikentäen työhyvinvointia niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.

 

Työhyvinvoinnin heikentymisestä puhuttaessa voidaan käyttää työpahoinvoinnin käsitettä. Työpahoinvoinnin kustannusten laskeminen ei ole yksiselitteistä, mutta esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö on päätynyt tekemätöntä työtä koskevissa laskelmissaan 24 miljardiin euroon vuodessa. Ammattiliitto Pron laatimissa laskelmissa päädyttiin 10 miljardin euron vuotuisiin kustannuksiin, kun tarkasteltiin rajatummin sairauspoissaolojen, työtapaturmien sekä työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksia. Kysymys on mittakaavaltaan valtavasta ongelmasta, joka tulee kalliiksi niin työtekijöille itselleen, yhteiskunnalle kuin yrityksillekin.

 

Edellä esitetyistä syistä esitämme työaikalakiin säännöstä työnantajan yleisestä huolehtimisvelvoitteesta. Vastaavan luonteinen säännös on muun muassa työturvallisuuslaissa (738/2002) työntekijän turvallisuuteen ja terveyteen liittyvien tekijöiden osalta.

Huolehtimisvelvoitetta koskeva pykälä ei loisi työnantajalle suoranaisia uusia velvoitteita, vaan korostaisi ja selkeyttäisi työnantajan olemassa olevia velvoitteita tarvittavin toimin ja hyvin käytännöin varmistaa työn järjestäminen työaikalain ja työehtosopimuksen toteutumisen turvaavalla tavalla. Työnantajan olisi erityisesti varmistuttava pykälän luettelokohdissa erikseen luetelluista seikoista, eli siitä, että:

  • tosiasiallisesti työhön käytettyä aikaa tai aikaa, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä ei jää kirjaamatta työaikakirjanpitoon ja hyvittämättä työntekijälle työajan enimmäismäärän ylityksen, lisä- ja ylityötä koskevien säännösten, liukuvaan työaikaan liittyvän työajan ylityksen enimmäiskertymän, työpaikalla käytössä olevan enimmäiskertymän ylittävien työtuntien leikkautumissäännön (työaikaleikkuri), aloittamis- ja lopettamistyön tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi;
  • työntekijä, joka ei ole antanut lain edellyttämää suostumusta ylityöhön, kykenee suoriutumaan työtehtävistään säännöllisen työajan puitteissa;
  • työntekijä kykenee suoriutumaan työtehtävistään ilman lain mukaisen työajan enimmäismäärän ylittymistä;
  • liukuvaa työaikaa sovellettaessa työntekijä suoriutuu työtehtävistään ilman säännöllisen työajan ylitysten enimmäiskertymän ylittymistä;
  • liukuvaa työaikaa sovellettaessa työntekijällä on tosiasiallinen mahdollisuus työajan tasaamiseen;
  • teetettäessä lisä- tai ylityötä lain mukainen korvaus maksetaan jokaiselta tosiasiallisesti tehdyltä lisä- tai ylityötunnilta tai työntekijällä on tosiasiallinen mahdollisuus pitää vapaata sovittaessa lisä- ja ylityökorvauksen antamisesta vapaa-aikana.

Lisäksi työaikalain työaikarikkomusta koskevaan 44 §:ään lisätään viittaus esitetyn huolehtimisvelvoitteen rikkomiseen siten, että huolehtimisvelvoitteen rikkominen on työaikarikkomuksena rangaistavaa. Rangaistavaa olisi siten se, että työnantaja laiminlyö tarpeelliset toimet huolehtiakseen työn järjestämisestä työaikalakia ja työehtosopimuksia noudattavalla tavalla, erityisesti erikseen luetellut kysymykset huomioiden. Muutos korostaa ja selkeyttää työnantajaa nykyisinkin sitovaa velvoitetta järjestää työ siten, että työntekijä pystyy suoriutumaan siitä työajan puitteissa ja lukemaan hyväksi sekä hyödyntämään täysimääräisesti tekemänsä työtunnit.

Muutos työaikalain työaikarikkomusta koskevaan säännökseen laajentaa samalla myös rikoslain 47 luvun 2 §:ssä säädetyn työaikasuojelurikoksen soveltamisalaa. Työaikasuojelurikoksesta tuomitaan työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö työntekijän vahingoksi työaika- tai vuosilomakirjanpidon, pitää sitä väärin, muuttaa, kätkee tai hävittää sen taikka tekee sen mahdottomaksi lukea, tai menettelee työaikalaissa rangaistavaksi säädetyllä tavalla työsuojeluviranomaiselta saadusta kehotuksesta, määräyksestä tai kiellosta huolimatta. Säännöksen ala kattaa siis räikeimmät työaikakirjanpidon laiminlyönnit ja sen lisäksi työaikalain työaikarikkomuksena rangaistavaksi säädetyt teot, mikäli näitä jatketaan työsuojeluviranomaisen puuttumisen jälkeenkin.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

työaikalain muuttamisesta

 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työaikalain (872/2019) 44 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1067/2021, sekä

lisätään lakiin uusi 43 a § seuraavasti:

43 a §

Työnantajan huolehtimisvelvoite

 

Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa ja työturvallisuuslaissa (738/2002) säädetään, työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan siitä, että työ järjestetään tämän lain ja työpaikalla yleisesti sovellettavien sopimusten mukaisesti. Tässä tarkoituksessa työnantajan on erityisesti varmistuttava, että:

1) tosiasiallisesti työhön käytettyä aikaa tai aikaa, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä ei jää kirjaamatta 32 §:ssä tarkoitettuun työaikakirjanpitoon ja hyvittämättä työntekijälle työajan enimmäismäärän ylityksen, lisä- ja ylityötä koskevien säännösten, liukuvaan työaikaan liittyvän työajan ylityksen enimmäiskertymän, työpaikalla käytössä olevan enimmäiskertymän ylittävien työtuntien leikkautumissäännön (työaikaleikkuri), 17 §:n 5 momentissa tarkoitetun aloittamis- ja lopettamistyön tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi.

2) työntekijä, joka ei ole antanut 17 §:n mukaista vapaaehtoista suostumusta ylityöhön, kykenee suoriutumaan työtehtävistään säännöllisen työajan puitteissa;

3) työntekijä kykenee suoriutumaan työtehtävistään ilman 18 §:ssä säädetyn työajan enimmäismäärän ylittymistä;

4) 12 §:ssä tarkoitettua liukuvaa työaikaa sovellettaessa työntekijä suoriutuu työtehtävistään ilman säännöllisen työajan ylitysten enimmäiskertymän ylittymistä;

5) liukuvaa työaikaa sovellettaessa työntekijällä on tosiasiallinen mahdollisuus työajan tasaamiseen;

6) teetettäessä työntekijän suostumuksella 16 §:ssä tarkoitettua lisä- tai ylityötä 20 §:n mukainen korvaus maksetaan jokaiselta tosiasiallisesti tehdyltä lisä- tai ylityötunnilta tai työntekijällä on tosiasiallinen mahdollisuus pitää vapaata sovittaessa 21 §:n mukaisesti lisä- ja ylityökorvauksen antamisesta vapaa-aikana.

44 §

Työaikarikkomus

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 18 §:n enimmäistyöaikaa, 19 §:n hätätyötä, 25–27 §:n vähimmäislepoaikoja tai 30 §:n työvuoroluettelon laatimisvelvollisuutta koskevia säännöksiä taikka 43 a §:ssä säädettyä huolehtimisvelvoitetta, on tuomittava työaikarikkomuksesta sakkoon.

-----------------------------

 

Kirjoitus on julkaistu alunperin Satakunnan Kansassa 29. elokuuta 2022.

Pelastusala lähestyy hälytystilaa, eikä tällä kertaa ole kysymys pienestä nurmipalosta, vaan vielä pahemmasta tilanteesta: koulutuksessa olevasta rahoitusvajeesta. Arvioiden mukaan tarvitsemme vuoteen 2030 mennessä noin 2 500 uutta pelastusalan ammattilaista, mutta nykyisellä rahoituskehityksellä koulutusmäärät tulevat kääntymään laskuun lähivuosina.

 

Julkisella vallalla on lakiin kirjattu velvollisuus järjestää pelastusalan koulutusta, joka edellyttää myös sen rahoituksen takaamista. Lisäksi mikäli pelastustoimesta vastaavilla hyvinvointialueilla ei kyetä turvaamaan toimivaa sopimuspalokuntien verkostoa, lähtee alalla kytevä kriisi leviämään yhä laajemmaksi. Toki kuten muillakin aloilla, kysymys on osaltaan myös alan yleisestä vetovoimasta.

 

Pelastustoimen lisäkoulutustarve on kiistaton ja sen turvaaminen tulee olemaan hyvinvointialueille keskeinen tehtävä. Satakunnassa hätään on onneksi jo reagoitu, kiitos siitä maakuntamme edunvalvojille: Satakunnan hyvinvointialueen johtajalle Kirsi Varhilalle, maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilälle ja pelastusjohtaja Pekka Tähtiselle.

 

He kuvasivat ministereille ja maakunnan kansanedustajille lähettämässä kirjeessään paitsi ongelman, niin myös ratkaisun: Satakunnassa voitaisiin järjestää Kuopion Pelastusopiston alaisuudessa alueellista pelastusalan koulutusta. Menneisyydessä sitä onkin järjestetty, joten miksi emme palauttaisi koulutusta. Meillä on myös muita koulutusta tukevia resursseja ja palveluita, kuten mahdollisuus ensihoitokoulutuksen järjestämiseen.

 

Ennen kaikkea maakunnassamme on jo valmiiksi Länsi-Suomen pelastusharjoitusalue, joka on maamme toiseksi paras harjoitusalue. Koulutuksen alueellisuus madaltaa koulutukseen hakeutumista alueilta, jotka ovat tällä hetkellä kaukana pelastusopistosta. Hyvinvointialueilla tulee olla tasapuolinen mahdollisuus saada pelastustoimen henkilöstöä – alueellinen koulutus tukee myös tätä tavoitetta.

 

Ratkaisun avaimet jo kilisevät ja pian alkaa olla korkea aika tarttua niihin. Välttämättömän pelastushenkilöstön tarve vain kasvaa lähivuosina, mutta nykyisen rahoitustrendin jatkuessa kissat saavat opetella itse kiipeämään alas puista ja vaahtosammuttimen päiväys kannattaa viimeistään nyt tarkistaa.

Rahoitusta pelastuskoulutukseen ei tarvitse kuitenkaan etsiä kissojen ja koirien kanssa, vaan se vaatii valtiollisia poliittisia päätöksiä.

Kolumni on julkaistu alunperin Satakunnan viikossa 26. elokuuta 2022.

 

Historian kieltäjä tyytyy usein vähään: riittää, että lakaisee niin sanotut roskat maton alle. Kieltämiseen kuuluu, ettei mitään sotkua ole koskaan ollutkaan. Usein haluamme piilottaa historiamme siirtelemällä patsaita pois julkisilta paikoilta. On toki ymmärrettävää, että esimerkiksi hirmuhallinnollaan kurittanut diktaattori halutaan pois katukuvasta. Vaan on niitä patsaita demokraattisessa yhteiskunnassakin, niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisesti.

Historian tunnustamisen kautta on helpompaa ymmärtää, millaisia me todella olemme. On parempi muistaa virheet, kuin toistaa niitä – yhteistä arvokeskustelua syntyy menneen avoimen kriittisestä kohtaamisesta. Virheillä mässäily, julkinen ruoskiminen ja jälkiviisaus tulee erottaa terveestä itsekritiikistä ja keskustelusta. Kasvojen pesussa paras apuväline on peili, ei papereiden polttaminen tai patsaiden piilottaminen.

Tänä keväänä monet patsaat ovat näyttäytyneet uudessa valossa. Yksi tällainen monumentti on yli tuhat kilometriä pitkä jättiläinen, nimittäin Venäjän ja Saksan välillä kulkeva kaasuputki. Euroopassa ajateltiin 2000-luvulla, että energian kautta kautta Venäjä saadaan sidottua osaksi länsimaista järjestelmää – nyt näyttääkin, että asiassa on käynyt juuri päinvastoin.

Venäjän integraatio eurooppalaiseen järjestelmään edusti pitkään poliittista valtavirtaa, johon ei pitänyt liittyä mainittavia riskejä – riskeistä varoittaminen edusti monille suorastaan harhaoppia. Viimeistään nyt kaikki voivat varmaan tunnustaa, että varoitukset eivät olleet aiheettomia.

Tapahtumilla on aina monet puolensa, joihin meillä kaikilla on omat näkökulmamme. Totuus on usein liukas saippua, mutta avoimella ymmärrystä lisäävällä keskustelulla voidaan saada balsamia yhteisiin haavoihin. Ehkä silloin voimme vihdoin nähdä norsun huoneessa. Patsaiden piilottaminen sitä vastoin kertoo heikosta itsetunnosta; juutumme potemaan häpeää niistä ajoista, joista meitä muistutetaan ja moititaan. Häpeän sijaan lääke löytyy politiikan vanhasta sananlaskusta: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Jari Myllykoski

Kansanedustaja (vas.)

Nakkila