Runoja

Kasvimaan kuningas

Vaalea tukka liehuu omenantuoksuisessa keväässä.
Rinnassa sykki tunne, olen maailman valloittaja.

Iloiset askeleet juoksevat riemua.
Varpaat nauravat uusissa sinisissä tossuissa.
Iloiset, pahaa tahtomattomat askeleet sotkevat vuoroin porkkana
vuoroin sipulipenkkiä.
Pienten jalkojen pellavapää ei huomaa kuinka taimet kumartavat multaan.

Vikkelät vaaleat sääret lähestyvät tuttua kiveä.
Vielä muutama askel ja ponnistus minä lennän,
lennän maailman ääriin.
Silmät suljettuna ja kädet ilmavirtaa syleillen lento vain jatkuu.

Sitten, kuivuneen mullan kevyt pöly, kuningas on laskeutunut.

mylläri

Pala sydäntäni sykkii sinulle äiti, sillä olemassaolosi itsestäänselvyys saa uusia muotoja. Pojalle ja nuorukaiselle tarkoitetut rajat ja niistä käydyt riidat tuntuvat nyt rakkaudelle. Oman elämän kasvukivut, harha-askeleet ja virheet eivät ole koskaan sulkeneet oveasi. Miksi tämän kaiken ymmärtäminen ja ääneen sanominen on vienyt liikaa aikaa?

Suljen silmäni ja sukellan muistojeni maahan, tavoitan lauantai-illat, puhtaiden pakkasessa kuivuneiden lakanoiden tuoksun ja rauhallisen äänesi lukemassa minua uneen. Tuossa tunteessa matkustan tänään hetken, enkä häpeä kyyneltäni jonka lämmin muisto tuo poskelleni.

Jotain mitä luulin todeksi, voi myös olla totta.

 

***

 

Mikset voi olla oma itsesi, jos olet oma itsesi?

 

***

 

Voit odottaa yötä, miksi, se tulee kuitenkin. Toivo enemminkin aamua, se on sinusta kiinni.

 

***

 

Olen joskus niin rikki, etten tiedä olleeni koskaan ehjä.