Blogi

Uusi liikennepalvelulaki astui voimaan 1.7.2018. Taksiliikenteelle tämä tarkoitti alan avaamista vapaalle kilpailulle ja toimivan järjestelmän romuttamista kuten Ruotsissa oli aiemmin tehty.  Vapaus tarkoitti sitä, ettei kukaan rajoita enää autojen ja kuljettajien määrää. Pakollisista taksikursseista luovuttiin ja asemapaikkavelvoite purettiin.

Liikennepalvelulain tarkoituksena oli parantaa taksiliikenteen kilpailua, jolla mahdollistettaisiin taksijärjestelmän siirtyminen toimivaksi osaksi suomalaista joukkoliikennettä.

Uusi ”taksilaki” on vuoden voimassaoloaikanaan herättänyt tunteita suuntaan ja toiseen, mutta vallitsevin tunne on negatiivisuus. Viimeisimpänä julkisuuteen on noussut Ylen teettämä tutkimus, jossa eri taksiliikenteen välitysyhtiöt vastasivat kysymyksiin siitä, miten taksiliikenteen vapautuminen on vaikuttanut taksien saatavuuteen. Hankalimpana taksin saanti on arvion mukaan syrjäisillä alueilla arkiöisin, varsinkin jos kyytiin liittyy erityistarpeita. Välitysyhtiöt ovatkin toivoneet, että heillä olisi paremmat mahdollisuudet ohjailla autoja, määritellä niille ajovuoroja ja päivystysaikoja, jotta taksipalvelut olisivat saatavilla nykyistä helpommin.

Valvonnasta vastaa Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV), joka ei hyväksy välitysyhtiöiden ajovuorojen suunnittelua. KKV:n mukaan ajovuorojen suunnittelu rajoittaa kilpailua.

Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen on todennut, että maakuntakeskusta ja ympäröiviä kuntia hoitavan tilausvälitysyhtiön on vaikea tarjota ja luvata palvelua, jos se ei pysty ohjaamaan autoja alueille, jossa on vähäisempää kysyntää. Yhtiöillä pitäisi olla rooli, joka mahdollistaa tämän. Ongelmia syrjäisten alueiden taksien järjestämisessä oli hänen käsityksensä mukaan jo ennen uudistusta. Vaikka ongelmia olikin, niin tilanne oli kuitenkin parempi kuin uuden lain säätämisen jälkeinen ”villinlännen meininki”.

Yrittäjät ovat joutuneet ahtaalle Kelan kuljetusuudistuksen myötä, jonka seurauksena välitysyhtiöt voivat edellyttää tietynlaisia taksimittareita ja vaikuttaa kuukausi- ja vuosimaksuihin, sekä mitä yrittäjät maksavat kelalta tulleista kyydeistä. Taksiliitto ei kelakyytien problematiikkaan ole ottanut kantaa. Taksiautoilijat ovat kertoneet kokevansa syrjintää, kun välitysyhtiöt jakavat kyytitilauksia eri autoille. Ongelmia on koitunut varsinkin kaupunki- ja haja-asutusseutujen yrittäjille, sillä tuodessaan pieneltä paikkakunnalta asiakkaan suuren kaupungin keskussairaalaan, se ei saa sairaalalta enää asiakkaita, vaan joutuu palaamaan kotiin tyhjänä. Väittämän mukaan sairaalan kyydit jaetaan suuren kaupungin omille autoille. Isoissa kaupungeissa taas tuottavat kelakyydit jaetaan tietyn ydinryhmän kesken ja muut saavat ylijäävät kyydit. Uusien autojen on vaikea edes päästä ”kelajengiin”.

Hallituksen tulisi ottaa nyt kantaa kelakyytien epäkohtiin varsinkin ilmastohaasteen kannalta, sillä kenellekään ei ole edullista, että taksiautot ajavat tyhjillään ja tarkoituksettomasti pitkiä matkoja. Kuljetusten ohjaamisen pitäisikin tapahtua tarkoituksenmukaisesti, taloudellisesti ja ilmastoystävällisesti.

Liikennepalvelulain tarkoituksena oli vapauttaa toimintaa niin, että siitä tulisi sekä yrittäjälle ja kuluttajalle kannattavampaa. Alkuperäinen Bernerin haave hintojen laskusta kilpailun seurauksena haihtui kuin tuhka tuuleen, sillä hinnat ovat päinvastoin nousseet ja palvelun taso paikoin heikentynyt. Tutkimukset osoittavat, että kuluttajan luottamus taksiliikenteen harjoittajia kohtaan on alentunut. Tämä valitettavasti näkyy niillä yrittäjillä, jotka edelleen haluavat palvelua tarjota ”asiakas edellä”-periaatteella.

Liikenneja viestintäministeri Marin on ilmaissut kesän aikana, että aikoo puuttua nykyisen taksisääntelyn ongelmiin. Taksiliikenteen toiminnan parantaminen on kirjattu myös osaksi uutta hallitusohjelmaa. Sekä kuluttajien kohtaamiin epäkohtiin että kela-taksien kilpailutuskäytäntöihin etsitään nyt ratkaisuja.

Metsät ovat maailman keuhkot ja niiden hiilinielujen ylläpito sekä kasvattaminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hiilinielut ovat viime aikoina nousseet julkisen keskustelun keskiöön, erityisesti Brasilian Amazonin sademetsässä ihmisten itse sytyttämien metsäpalojen seurauksena. Hiilinielujen rooli tulee nousemaan pian myös Euroopan unionin ilmastopolitiikassa, kun maankäyttö-, maankäytön muutos ja metsätalous -sektori (LULUCF) sisällytetään osaksi EU:n ilmastotavoitteita.

Toimenpidealoitteessani ehdotan, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin kannattavaan viljelyyn soveltumattomien ja vajavaisessa maatalouskäytössä olevien peltojen metsittämiseen Suomessa ja edistää Euroopan Unionissa Suomen puheenjohtajakauden aikana maatalouspolitiikan muutosta siten, että myös nykyisiä EU:n maataloustukia voisi käyttää maankäytön muutokseen.

Vaikka Suomi on monessa mielessä kestävän metsätalouden edelläkävijä, on meillä myös käyttämättömiä mahdollisuuksia parantaa toimintaamme ”kuin sika juoksuaan”. Hallitus on sitoutunut kasvattamaan Suomen hiilinieluja sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Suunnitelmille tarvitaan nyt konkretiaa ja ne täytyy toteuttaa oikeudenmukaisella tavalla.

Suomessa on ruoantuotantoon kannattamatonta ja vajavaisessa maatalouskäytössä olevaa peltoalaa, jota metsittämällä voidaan kasvattaa Suomen hiilinielua ja -varastoa vaarantamatta ruokatuotannon omavaraisuutta. Maankäytönmuutos ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan se edellyttää porkkanoita maanviljelijöille. Hallituksen tulee luoda houkuttelevia ja innostavia tapoja, joilla tavalliset suomalaiset voivat osallistua ilmastotalkoisiin. Vajavaisessa käytössä olevien peltojen metsittämisen tukeminen on yksi näistä keinoista. Suomessa tulisi luoda tukijärjestelmä, joka kannustaa ruuantuotannon ulkopuolella olevien peltojen metsittämiseen. EU:n maataloustukia tulisi voida kohdentaa myös peltojen metsittämiseen aina ensiharvennukseen saakka.

Luotavan tukijärjestelmän tulee olla oikeudenmukainen, maankäytön muutokseen rohkaiseva ja tehokas. Tuen tulee olla määrällisesti tarpeeksi suuri ja ajallisesti suotuisasti kohdistettu sekä jaksotettu siten, että se luo riittävän kannusteen maanomistajille maankäytön muutokseen.

On tärkeää, että hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymä toteutetaan oikeudenmukaisesti. Päästövähennykset sekä hiilinielujen ylläpito ja kasvattaminen tulee toteuttaa siten, että yksittäisten kansalaisten – esimerkiksi yksityisten metsänomistajien – vastuu ei kasva kohtuuttomasti. Hallituksen tulee tarjota kansalaisille toteutettavissa olevia ja houkuttelevia keinoja osallistua ilmastotalkoisiin.

Ilmastoviisaan ja oikeudenmukaisen Suomen rakentaminen edellyttää tekoja nyt. Ilmastonmuutos on aikamme suurimpia haasteita ja sen hillitseminen vaatii paitsi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, myös hiilinielujen sekä -varastojen kasvattamista. Suomen on tehtävä oma osuutensa ilmastonmuutoksen hillinnästä, mutta me olemme pieni maa. Esimerkkiä näyttämällä voimme kuitenkin olla kokoamme suurempia. Erityisesti nyt EU:n puheenjohtajakautena meillä on tähän mahdollisuus.

Rautavaaran kultasakaalihavainto aloitti kuuman keskustelun siitä, miten vieraslajiin/tulokaslajiin tulee suhtautua. 26.3.2019 Maa- ja Metsätalousvaliokunnan mietinnössä ei keskitytty vain kultasakaaliin, vaan mietintö käsitteli erityisesti uusia toimia haitallisten vieraslajien poistamiseksi Suomen luonnosta.

Vieraslajilla tarkoitetaan kasvia, eläintä tai muuta eliölajia, jonka ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella tuonut lajin luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan vieraslajia, jonka on todettu uhkaavan tai haittaavan luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemien vaikutusta ihmisten hyvinvointiin.

Uusia keinoja haitallisten vieraslajien poistamiseksi luonnosta on mm., että pyynnissä saa käyttää apuna keinovaloa, yötähtäimiä ja ääntä synnyttävää koneellista laitetta. Myös metsästyskorttivaatimus poistettiin pyydettäessä seuraavia haitallisia isompia vieraslajeja: supikoira, minkki, piisami, pesukarhu ja rämemajava.

Vaikka tarkoitus onkin Suomen luontaisen monimuotoisuuden turvaaminen, hallituksen esitys sai myös kritiikkiä osakseen. Arvostelua herätti mm. edellä mainittu metsästyskorttivaatimuksen poistaminen sekä erityisesti pesimäaikaisen rauhoituksen poistaminen naarailta, jotka eivät liiku pentueen kanssa, sillä pesimäaikana pennullisten emojen tappaminen johtaa suurella todennäköisyydellä emoistaan riippuvaisten pentujen nääntymiseen hengiltä, mitä ei mitenkään voida pitää hyväksyttävänä.

Onko kultasakaali sitten yksinomaan tulokaslaji vai sittenkin vieraslaji? Tulokaslaji se on sillä perusteella, että se on tullut Suomeen omin käpälin, vaikka Suomi ei ole sen luontaista levinneisyysaluetta.

Lähes kaikki poliitikot jakavat vahvan yhteisen näkemyksen, että ilmastonmuutos on ihmisen omilla toimillaan aikaansaama, mikä on mahdollistanut kultasakaalin leviämisen kohti pohjoista Eurooppaa. Siten se pitäisi Suomessa pystyä luokittelemaan vieraslajiksi. Haitallisten vieraslajien tapaan kultasakaali uhkaa Suomen alkuperäislajeja kilpailemalla samoista resursseista, saalistamalla, levittämällä tauteja ja loisia. Riistakeskuksen mukaan sakaali koiraeläimenä kykenee risteytymään sekä koiran että suden kanssa. Sekä koirasakaaleja että sakaalisusia on tavattu Euroopassa.

En kaipaa tähän maahan yhtään enempää koirasuden kaltaisia hybridejä. Vaikka Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Riku Lumiaro sanoi, että yksi syy kultasakaalin leviämiseen on Suomen pieni susikanta, en suinkaan suosittele Suomen susipopulaation kasvattamista, vaan kultasakaalin siirtämistä riistalajiksi. Sillä jos kultasakaali vakiintuu Suomen lajistoon, on sen kannan hallinta erittäin vaikeaa ja kallista.

Kun kultasakaalia nyt kuitenkaan viime vaalikaudella ei hallituksen esityksen mukaisesti siirretty vieraslajilain tarkoittamasta vieraslajista metsästyslain mukaiseksi riistalajiksi, olemme tilanteessa, jossa kultasakaalin Suomeen luontaisesti levittäytyvien yksilöiden tappaminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Nyt kultasakaali ehtii levittäytyä ja vakiintua osaksi luontaista lajistoamme huomattavasti nopeammin kuin tilanteessa, jossa laji olisi säädetty hallituksen esityksen mukaisesti riistalajiksi jo ennakolta.

Luotan, että maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä tuo lakiesityksen kultasakaalin luokittelemisesta riistalajiksi uudelleen hallituksen esityksenä eduskuntaan, vaikka asia Keskustapuolueen sisällä onkin kinkkinen. Viime vaalikaudella Keskustapuolueen maa- ja metsätalousvaliokunnan edustajat edellyttivät kultasakaalin luokittelua vieraslajiksi, kun taas keskustalainen maa- ja metsätalousministeri Leppä oli hallituksen linjoilla. Samoin olivat myös Vasemmistoliiton, SDP:n, RKP:n ja KD:n valiokuntaedustajat, jotka jättivät hallituksen esityksen vastaisen vastalauseen maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöön. Myös Vihreiden valiokuntaedustaja jätti oman vastalauseensa asiassa.

Kansanansanedustajana saan palautetta ihmisiltä asioista, mitä yhteiskunnassa tulisi korjata ja mihin päätöksenteossa tulisi kiinnittää huomiota. Kaikki viestit ovat tärkeitä ja tarjoavat usein uutta näkökulmaa asioihin.

Tänä keväänä ja kesänä minulle tulleista yksittäisistä yhteydenotoista on iso osa koskenut maksuhäiriömerkintöjä ja ylivelkaantuneiden asiaa. Eikä ihme, sillä maksuhäiriömerkinnät ovat kasvaneet koko vuosikymmenen. Tilastot maksuhäiriömerkinnöistä paljastavat yhden eriarvoisuuden muodon talouskasvulukujenkin takaa. Luottotietonsa ovat menettäneet jo peräti 8,1 prosenttia aikuisista ja alle kymmenessä vuodessa maksuhäiriömerkinnät ovat lisääntyneet yli 70 000 kappaleella. Tilastojen mukaan maksuhäiriömerkintöjä löytyy jo 383 500 ihmiseltä.

Luvut ovat olleet hurjassa kasvussa, sillä Vuonna 2018 julkisista palveluista määrätyistä asiakasmaksuista 420 961 kappaletta päätyi ulosottoon. Sosiaali- ja terveyspalveluista vireille tulleita ulosottotapauksia oli yhteensä 386 471 kappaletta

Maksuhäiriömerkinnän takana on usein ylivelkaantuneisuus. Koko Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on saanut osansa yhteydenotoista ihmisiltä, joiden arkea joko oman tai läheisen ylivelkaantuneisuus koettelee. Ihmisten tarinoissa toistuvat elävästä elämästä tutut vaikeudet avioeroista, työttömyydestä, riippuvuuksista ja sairauksista, joiden takia ihminen on hetkeksi tai kokonaan menettänyt elämänsä hallinnan. Koettelemusten päässä on usein maksuhäiriömerkintä ja siitä koituvat omat vaikeutensa raha-asioiden kuntoon saattamiseksi. Merkintä on saattanut ropsahtaa jopa pankkivirkailijan kömmähdyksestä laskun maksamisessa.

Vaikeinta on se, että maksuhäiriömerkinnät jäävät kummittelemaan, vaikka niiden taustalla olevat velat on maksettu jo aikoja sitten. Siksi teimmekin edellisellä eduskuntakaudella lakialoitteen, jossa esitettiin maksuhäiriömerkinnän poistamista velan suoritettua. Todellisuutta on se, että esimerkiksi ihmisten yritystoimintaa, asunnon ja vakuutusten tai vaikka sähkösopimuksen saantia vaikeuttaa turhaan menneet maksuhäiriömerkinnät. Lakialoitteen seurauksena eduskunnan lakivaliokunta lähetti oikeusministeriölle kirjeen, jossa pyydettiin ministeriötä huomioimaan merkintöjen säilytysajat tulevassa lainsäädäntötyössä.

Nyt onkin tärkeä kiinnittää huomiota tulevaan lainsäädäntötyöhön ja sitä myötä uuteen hallitusohjelmaan ja sen kirjauksiin koskien ylivelkaantuneiden aseman parantamista. Suuri helpotus aiempaan on se, että hallitusohjelma lupaa asian suhteen melko paljon.

Hallitusohjelmassa on sitouduttu useaan konkreettiseen toimenpiteeseen ylivelkaantuneiden aseman parantamiseksi. Ensinnäkin maksuhäiriömerkinnän voimassaoloaikaa lyhennetään. Vasemmistoliitto tekee töitä sen eteen, että tämä tarkoittaa merkinnän poistamista velansuorituksen yhteydessä.

Positiivinen luottorekisteri otetaan käyttöön. Tämän ennaltaehkäisee ylivelkaantuneisuutta, kun luotonantajat näkevät reaaliaikaisesti ja yksityiskohtaisesti luotonhakijan velkatilanteen ja maksukyvyn.

Toinen iso konkreettinen helpotus ylivelkaantuneille on se, että velallisen suojaosaa korotetaan. Tavoitteena on korottaa ulosoton suojaosaa vähintään takuueläkkeen tasolle. Nykyinen suojaosa on valitettava kannustinloukku monelle velkaantuneelle.

Riittävän kattava ja laadukas talous- ja velkaneuvonta on välttämätöntä ja ennaltaehkäisevää, jotta monen yksittäisen ihmisen tilanteen kriisiytyminen voidaan välttää. Hallitusohjelmassa oikeusministeriölle luvataan myöntää lisämääräraha talous- ja velkaneuvonnan saatavuuden ja laadun parantamiseksi koko maassa ja taloussosiaalityön osaamista vahvistetaan osana sosiaalityön koulutusta.

Perintätoimistojen toimintaan ja kohtuuttomiin perintäkuluihin puututaan. Perintätoimien kohteena olevilta laskutettavien perintäkulujen määrälle säädetään euromääräiset ylärajat myös velallisen ollessa muu kuin kuluttaja-asemassa oleva yksityishenkilö. Hallitus ryhtyy ohjelmansa mukaan myös toimiin vahvistaakseen viranomaisten edellytyksiä puuttua lain tai hyvän perintätavan vastaiseen perintätoimintaan.

Pikavippifirmojen markkinointia seurataan ja tarvittaessa aggressiiviseen markkinointiin puututaan uudella lainsäädännöllä. Pikaluoton myöntäjien valvonta keskitetään Finanssivalvontaan tehokkaamman valvonnan takaamiseksi.

Lisäksi selvitetään sosiaalisen luototuksen valtakunnallistaminen ja yksittäisen ihmisen velkajärjestely ja yrityssaneerauksen muutostarpeet.

Kaiken kaikkiaan hallitusohjelman ylivelkaantumiseen liittyvät kysymykset sisältävät selvittelyjen ja työryhmien perustamisen sijaan enemmän konkreettisia toimenpiteitä. Minä uskon vahvasti, että näiden lakien säätäminen ei Eduskunnassa kohtaa Hallitus ja oppositio vastakkainasettelua vaan saadaan vietyä läpi ilman suurempia poliittisia vääntöjä. Vastaava toimet olisi pitänyt laittaa liikkeelle jo kymmenen vuotta ja 100 000 maksuhäiriömerkintää sitten, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.