Kirjoituksia

Kirjoitus on julkaistu alunperin Satakunnan Kansassa 29. elokuuta 2022.

Pelastusala lähestyy hälytystilaa, eikä tällä kertaa ole kysymys pienestä nurmipalosta, vaan vielä pahemmasta tilanteesta: koulutuksessa olevasta rahoitusvajeesta. Arvioiden mukaan tarvitsemme vuoteen 2030 mennessä noin 2 500 uutta pelastusalan ammattilaista, mutta nykyisellä rahoituskehityksellä koulutusmäärät tulevat kääntymään laskuun lähivuosina.

 

Julkisella vallalla on lakiin kirjattu velvollisuus järjestää pelastusalan koulutusta, joka edellyttää myös sen rahoituksen takaamista. Lisäksi mikäli pelastustoimesta vastaavilla hyvinvointialueilla ei kyetä turvaamaan toimivaa sopimuspalokuntien verkostoa, lähtee alalla kytevä kriisi leviämään yhä laajemmaksi. Toki kuten muillakin aloilla, kysymys on osaltaan myös alan yleisestä vetovoimasta.

 

Pelastustoimen lisäkoulutustarve on kiistaton ja sen turvaaminen tulee olemaan hyvinvointialueille keskeinen tehtävä. Satakunnassa hätään on onneksi jo reagoitu, kiitos siitä maakuntamme edunvalvojille: Satakunnan hyvinvointialueen johtajalle Kirsi Varhilalle, maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilälle ja pelastusjohtaja Pekka Tähtiselle.

 

He kuvasivat ministereille ja maakunnan kansanedustajille lähettämässä kirjeessään paitsi ongelman, niin myös ratkaisun: Satakunnassa voitaisiin järjestää Kuopion Pelastusopiston alaisuudessa alueellista pelastusalan koulutusta. Menneisyydessä sitä onkin järjestetty, joten miksi emme palauttaisi koulutusta. Meillä on myös muita koulutusta tukevia resursseja ja palveluita, kuten mahdollisuus ensihoitokoulutuksen järjestämiseen.

 

Ennen kaikkea maakunnassamme on jo valmiiksi Länsi-Suomen pelastusharjoitusalue, joka on maamme toiseksi paras harjoitusalue. Koulutuksen alueellisuus madaltaa koulutukseen hakeutumista alueilta, jotka ovat tällä hetkellä kaukana pelastusopistosta. Hyvinvointialueilla tulee olla tasapuolinen mahdollisuus saada pelastustoimen henkilöstöä – alueellinen koulutus tukee myös tätä tavoitetta.

 

Ratkaisun avaimet jo kilisevät ja pian alkaa olla korkea aika tarttua niihin. Välttämättömän pelastushenkilöstön tarve vain kasvaa lähivuosina, mutta nykyisen rahoitustrendin jatkuessa kissat saavat opetella itse kiipeämään alas puista ja vaahtosammuttimen päiväys kannattaa viimeistään nyt tarkistaa.

Rahoitusta pelastuskoulutukseen ei tarvitse kuitenkaan etsiä kissojen ja koirien kanssa, vaan se vaatii valtiollisia poliittisia päätöksiä.

Kolumni on julkaistu alunperin Satakunnan viikossa 26. elokuuta 2022.

 

Historian kieltäjä tyytyy usein vähään: riittää, että lakaisee niin sanotut roskat maton alle. Kieltämiseen kuuluu, ettei mitään sotkua ole koskaan ollutkaan. Usein haluamme piilottaa historiamme siirtelemällä patsaita pois julkisilta paikoilta. On toki ymmärrettävää, että esimerkiksi hirmuhallinnollaan kurittanut diktaattori halutaan pois katukuvasta. Vaan on niitä patsaita demokraattisessa yhteiskunnassakin, niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisesti.

Historian tunnustamisen kautta on helpompaa ymmärtää, millaisia me todella olemme. On parempi muistaa virheet, kuin toistaa niitä – yhteistä arvokeskustelua syntyy menneen avoimen kriittisestä kohtaamisesta. Virheillä mässäily, julkinen ruoskiminen ja jälkiviisaus tulee erottaa terveestä itsekritiikistä ja keskustelusta. Kasvojen pesussa paras apuväline on peili, ei papereiden polttaminen tai patsaiden piilottaminen.

Tänä keväänä monet patsaat ovat näyttäytyneet uudessa valossa. Yksi tällainen monumentti on yli tuhat kilometriä pitkä jättiläinen, nimittäin Venäjän ja Saksan välillä kulkeva kaasuputki. Euroopassa ajateltiin 2000-luvulla, että energian kautta kautta Venäjä saadaan sidottua osaksi länsimaista järjestelmää – nyt näyttääkin, että asiassa on käynyt juuri päinvastoin.

Venäjän integraatio eurooppalaiseen järjestelmään edusti pitkään poliittista valtavirtaa, johon ei pitänyt liittyä mainittavia riskejä – riskeistä varoittaminen edusti monille suorastaan harhaoppia. Viimeistään nyt kaikki voivat varmaan tunnustaa, että varoitukset eivät olleet aiheettomia.

Tapahtumilla on aina monet puolensa, joihin meillä kaikilla on omat näkökulmamme. Totuus on usein liukas saippua, mutta avoimella ymmärrystä lisäävällä keskustelulla voidaan saada balsamia yhteisiin haavoihin. Ehkä silloin voimme vihdoin nähdä norsun huoneessa. Patsaiden piilottaminen sitä vastoin kertoo heikosta itsetunnosta; juutumme potemaan häpeää niistä ajoista, joista meitä muistutetaan ja moititaan. Häpeän sijaan lääke löytyy politiikan vanhasta sananlaskusta: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Jari Myllykoski

Kansanedustaja (vas.)

Nakkila

Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Sammakon hallituksen puheenjohtaja Jaakko Lehtonen kirjoitti (SK 28.1.), että nollatuntisopimukset ovat opiskelijoille tärkeä tapa työllistyä, eikä niitä saa kieltää. Lehtosen näkökulma on ymmärrettävä ja tuosta näkökulmasta perusteltu, mutta ei ota huomioon nollatuntisopimusten koko kuvaa.

Opintotuki mahdollistaa osa-aikaisen työssäkäynnin ja päätoimisen opiskelun yhdistämisen ilman tuen menettämistä.

...lue lisää