Tiedotteet

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski on jättänyt tänään 17.8. kirjallisen kysymyksen koskien valtion varmuusvarastoissa olevan viljan kotimaisuusastetta sekä huoltovarmuuden näkökulmasta tehtäviä toimenpiteitä, joilla voidaan osaltaan tukea kotimaista elintarviketuotantoa ja erityisesti viljanviljelyä.

Valtion varmuusvarastot ovat työ- ja elinkeinoministeriön alaisen Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) ylläpitämiä varastoja, joissa säilytetään erilaisia yhteiskunnan toiminnan turvaamisen kannalta kriittisiä hyödykkeitä ja raaka-aineita, kuten elintarvikkeita. Varmuusvarastoissa säilytetään viljaa kuuden kuukauden tarvetta vastaava määrä.

Maataloudessa on kynnetty syvällä jo pitkään tuotantopanosten kallistumisen ja heikoksi jääneiden satojen vuoksi. Monen maatalousyrityksen kannattavuus on erittäin heikolla tolalla. Tilanne uhkaa paitsi yrittäjien toimeentuloa, niin myös kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuutta ja sitä kautta yhteiskuntamme huoltovarmuutta. Vakavaan tilanteeseen on puututtava, toteaa Myllykoski.

Huoltovarmuuden tavoitteet määritellään valtioneuvoston päätöksessä, jossa mahdollistetaan kotimaisen elintarviketuotannon turvaaminen markkinoiden toimintaedellytyksiä varmistamalla. Vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa maa- ja metsätalousministeriö voi yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa ohjata tarkoituksenmukaiseksi nähdyllä tavalla esimerkiksi elintarvikkeiden tuotantoa.

Huoltovarmuusvarastojen raaka-aineiden kotimaisuusaste on noin 80 prosenttia. Jotta kotimaista viljaa saadaan jatkossakin huoltovarmuuden tueksi, on viljanviljelyn oltava mahdollista maataloustuottajille. On tärkeää, että valtio turvaa tarvittaessa markkinoiden toimintaedellytyksiä – nyt on sen aika, Myllykoski sanoo.


Kirjallinen kysymys

Valtion varmuusvarastojen viljahankinnoista

Eduskunnan puhemiehelle

Maatalouden ja ruoantuotannon kustannukset ovat nousseet valtavasti lannoitteiden ja energian hinnan kallistumisen myötä. Ruokaviraston mukaan lannoitteiden hinnat olivat maaliskuussa 2022 yli kaksinkertaistuneet viime vuoden tasoon nähden, kun taas energian ja rehujen hinnoissa nousua on ollut muutamia kymmeniä prosentteja – muutokset ovat olleet valtavia tavanomaiseen tasoon nähden.[1]

Tuottajahinnat eivät ole pystyneet vastaamaan nouseviin kustannuksiin, joka heijastuu pahenevina kannattavuusongelmina erityisesti alkutuotannossa, kuten esimerkiksi viljanviljelyssä. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan maatalouden kannattavuuskerroin painuu vuonna 2022 0,25:een edellisen vuoden 0,41:stä – käytännössä tämä tarkoittaa maatalousyrittäjälle neljän euron tuntipalkkaa sekä 0,9 prosentin oman pääoman korkotuottoa[2]. Vaikka viljan hinta on noussut, heikentää tuotantopanosten kallistuminen sekä mahdollinen heikoksi jäävä sato merkittävästi maataloustuottajien jo ennestään vaikeaa tilannetta.

Maatalouden kannattavuuskriisillä on vaikutus yhteiskunnan huoltovarmuuteen elintarvikehuollon kestävyyden kautta. Työ- ja elinkeinoministeriön alainen Huoltovarmuuskeskus ylläpitää valtion elintarvikehuollon varmuusvarastoja, joissa säilytettävien raaka-aineiden kotimaisuusaste on noin 80 prosenttia[3]. Tietoja varmuusvarastojen sisällöstä kotimaisen viljan osalta ei ole tällä hetkellä julkisesti saatavilla.

Valtioneuvoston päätöksessä (1048/2018) huoltovarmuuden tavoitteista todetaan, että ”valtion varmuusvarastoissa pidetään viljaa kotimaisen tarjonnan varmistamiseksi vakavien häiriötilanteiden sekä poikkeusolojen varalta siten, että maassa käytettävissä oleva määrä vastaa vähintään kuuden kuukauden keskimääräistä kulutusta ihmisravinnoksi. Lisäksi varmuusvarastoidaan alkutuotantoa varmistavia siemeniä, rehuvalkuaista ja muita välttämättömiä tuotantopanoksia.”

Päätöksessä todetaan niin ikään, että ”maa- ja metsätalousministeriö yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa varautuu ohjaamaan vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa voimavarojen ja alkutuotannon tuotantopanosten käyttöä, elintarvikkeiden tuotantoa ja tarjontaa huoltovarmuuden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.”.

Lisäksi päätöksen mukaan ”kotimaassa toimiva elintarviketeollisuus ja joustava päivittäistavarahuolto turvataan varmistamalla markkinoiden toimintaedellytykset vakavien häiriöiden ja poikkeusolojen varalta.”

Vallitsevassa kustannusympäristössä kotimaisen alkutuotannon tulevaisuus on vaakalaudalla, joka uhkaa ruoantuotannon ja huoltovarmuuden peruspilareita. Kansallisen huoltovarmuuden tavoitteiden ja elintarvikehuollon varmuusvarastojen näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että kotimainen viljanviljely on taloudellisesti kannattavaa maatalouden alkutuottajien kannalta. Kuten valtioneuvoston päätöksessä todetaan, on vakavissa häiriötiloissa ja poikkeusoloissa mahdollista ryhtyä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketeollisuuden turvaamiseksi markkinoiden toimintaedellytyksiä varmistamalla.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mikä on valtion varmuusvarastoissa säilöttävän viljan kotimaisuusaste? Minkälaisiin toimenpiteisiin maa- ja metsätalousministeriö on ryhtymässä yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa kotimaisen elintarviketuotannon turvaamiseksi viljanviljelyn osalta huoltovarmuuden näkökulmasta?

[1] https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikemarkkinat/ajankohtaista/tiedotteet/2021/elintarvikeketjun-kustannuskriisi-vaatii-valittomia-ja-konkreettisia-toimenpiteita/

[2] https://www.luke.fi/fi/uutiset/maatalouden-kustannuskriisi-painaa-kannattavuutta

[3] https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/a/ajankohtaisia-kysymyksia-ja-vastauksia-huoltovarmuudesta

Maa- ja metsätalousvaliokunta on tänään hyväksytyssä mietinnössään kannattanut yksimielisesti hallituksen esitystä, jossa esitetään maatalouden luopumistuen saajille oikeutta käydä ansiotöissä ilman, että se vaikuttaa tuen saamiseen. Jatkossa maatalouden harjoittamisesta luopunut tukeen oikeutettu voi osallistua esimerkiksi maatalouden kausi- ja tilapäistöihin ilman tuen keskeyttämistä. Muutoksella tehdään pysyväksi koronaepidemian aikana tehdyt määräaikaiset poikkeukset luopumistuen maksamisessa.

 

Koronakriisin aikana rajojen sulkeutuminen aiheutti pulan kausityöntekijöistä. Esimerkiksi Ukrainasta on tullut kausittain noin 16 000 henkilöä, joista yli puolet on miehiä. Ukrainassa puhjenneen sodan myötä tilanne on kiristynyt entisestään, sillä aiemmin kausitöissä olleet miehet ovat nyt puolustamassa maataan, sanoo Myllykoski

 

Muutoksella mahdollistetaan osaavan työvoiman saamista työntekijäpulasta kärsivälle maataloudelle ja puutarha-alalle sekä laajemminkin edistetään työvoiman saatavuutta maaseutualueilla. Valiokunta on jo aiempaa, väliaikaista ansiotulorajan poistamista koskevaa säännöstä käsitellessään pitänyt tarpeellisena selvittää, että tulisiko järjestelystä tehdä pysyvä.

 

Muutos on myös tärkeä yhdenvertaisuutta edistävä tasa-arvoteko eläkeläisten näkökulmasta. Työeläkkeellä olevilla on mahdollisuus työskennellä ansiotyössä eläkkeellä ollessaan. On erittäin tervetullutta, että myös maatalouden harjoittamisesta luopuneet voivat halutessaan jatkaa työpanoksensa ja ammattitaitonsa hyödyntämistä ilman luopumistuen menettämistä, Myllykoski toteaa.

 

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian ja se astuu voimaan taannehtivasti 1. tammikuuta 2022 alkaen.

Eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin eilen merkittävää uudistusta maksuhäiriömerkintöjen säilytysaikojen lyhentämisestä. Jatkossa maksuhäiriömerkintä poistetaan kuukauden kuluttua velan suorittamisesta, kun tähän asti merkinnän poistumista on saanut odottaa vuosien ajan. Vasemmiston pitkäaikainen tavoite ylivelkaantuneiden aseman helpottamiseksi on vihdoin toteutumassa!

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski on tehnyt asiasta vuosien aikana jo useamman lakialoitteen, jotka ovat saaneet laajaa kannatusta yli puoluerajojen. Viimeisin aloite yhdistettiin valiokunnassa hallituksen esityksen käsittelyyn.

- Maksuhäiriömerkintöjen keston lyhentäminen toi eduskunnassa kahdeksan puoluetta yhteen. Haluan kiittää erityisesti Arto Satosta, Ville Vähämäkeä, Arto Pirttilahtea, Outi Alanko-Kahiluotoa, Joakim Strandia, Katja Taimelaa ja Antero Laukkasta yhteisestä aloitteesta. Erityisesti ajattelen kuitenkin heitä, joiden jokapäiväiseen elämään asia vaikuttaa. On kohtuutonta joutua viettämään kakkosluokan kansalaisen elämää vuosien ajan, vaikka velat olisivat jo maksettu, sanoo Myllykoski.

Maksuhäiriömerkintöjä on viimeisimpien tietojen mukaan lähes 390 000 henkilöllä, eli lähes kymmenellä prosentilla aikuisväestöstä. Määrä on kasvanut lähes viidenneksellä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erityisesti nuorten, matalasti koulutettujen ja erilaisissa elämän murroskohdissa olevien osuus merkinnän saaneista on korostunut.

Merkintä vaikeuttaa huomattavasti niin vakuutuksen ottamista, puhelinliittymän avaamista kuin vuokra-asunnonkin saamista tai voi jopa estää työpaikan saamisen tietyiltä aloilta. Myös yritystoiminnan aloittaminen tai kehittäminen hankaloituu olennaisesti. Sitkeässä pysyvä maksuhäiriömerkintä ei ainoastaan rajoita taloudellisia mahdollisuuksia, vaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisten terveyteen sekä hyvinvointiin. Tieto merkinnän nopeasta poistumisesta voi myös toimia kannustimena velan suorittamiseen, koska jatkossa tarjolla on selkeä keino oman tilanteen kohentamiseksi.

-Vaikka valo jo häämöttää tunnelin päässä, on lain voimaantulossa harmillinen puolen vuoden viive. Järjestelmiä tulee päivittää, mutta jokainen päivä kärsimyksen pitkittämistä tuntuu tässä tilanteessa epäoikeudenmukaiselta, toteaa Myllykoski.

Ruotsissa vastaavan uudistuksen todettiin lisänneen merkittävästi työllisyyttä, edistäneen alueellista liikkuvuutta, parantaneen ansioita sekä lisänneen luotonantoa – myönteiset vaikutukset ovat selkeitä niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta!

Maksuhäiriömerkinnän pitkä kesto on ollut kaksoisrangaistus, joka estää uuteen alkuun pääsemistä. Uudistus on tärkeä niin yksityishenkilöiden kuin yrittäjien kannalta. Tässäkin on yksi hallituksen työllisyysteko, jota näyttää epäilijöille, jatkaa Myllykoski.

Kansanedustaja Jari Myllykoski on jättänyt toimenpidealoitteen, jossa hän esittää Kelan matkakorvausten korottamista vastauksena suhteettoman korkeiksi kohonneisiin polttoainekustannuksiin. Matkakorvausten tason tarkastaminen on johdonmukainen ja helposti toteutettava seuraava askel yhä jatkuvan hinnannousun vaikutusten pehmentämiseksi.

– Työssäkäynnin kustannusten hillitseminen palkansaajien kohdalla oli hallitukselta tärkeä päätös. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös lukuisat muut ihmisryhmät ovat hätää kärsimässä nykyisillä polttoaineiden hinnoilla. Esimerkiksi monet haja-asutusalueiden eläkeläiset ja muut kansalaiset joutuvat käyttämään omaa autoaan saadakseen terveydenhuollon palveluita – näistä kustannuksista Kelan matkakorvaus on pudonnut täysin kyydistä, huomauttaa Myllykoski.

Toimenpidealoitteessa esitetään kilometrikohtaiseen korvaukseen (0,20€/km) viiden sentin korotusta, eli jatkossa matkakorvausta saisi 25 senttiä kilometriltä. Samansuuruinen korotus tehtiin aiemmin myös palkansaajien matkakuluvähennykseen.

– Korvauksen korotus on pieni, mutta tasa-arvoisuuden nimissä tärkeä askel kohonneiden polttoaineiden hintojen kompensoimiseksi. Toisaalta hallituksen olisi jo korkea aika ottaa iso askel ja ratkaista ammattiliikenteen sekä maatalouden kasvava ahdinko. Jo nyt lomautukset koskettavat monia ja yrittäjät eivät pysty maksamaan itselleen palkkaa. Yrittämisen edellytysten romuttuessa verotuloihin laitetaan tulppa ja töitä on tarjolla ainoastaan kilometritehtaalla, toteaa Myllykoski.

 

 

Alla toimenpidealoite kokonaisuudessaan:


Toimenpidealoite

Kelan matkakorvausten korottamisesta kohonneiden polttoainekustannusten kompensoimiseksi

Polttoaineiden hintakehitys on ollut viimeisten kuukausien aikana huimaa ja sen vaikutukset heijastuvat yhteiskunnassa laajasti niin yksityisiin henkilöihin kuin eri toimialojen yrityksiin. Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin mukaan niin bensiinin kuin dieselinkin hinta on noussut vuodessa (2021M02 – 2022M02) noin 20 prosenttia eikä loppua ole näkyvissä.

Polttoaineiden hinnannousua on tähän mennessä kompensoitu yksityishenkilöiden osalta palkansaajien työmatkavähennyksen laajentamisella. Kuitenkin myös monet muut ihmisryhmät ovat tilanteen myötä tuen tarpeessa. Jo valmiiksi olemassa olevien tulonsiirtomekanismien hyödyntäminen on nopein keino auttaa ihmisiä muuttuneessa tilanteessa. Tätä taustaa vasten pidän Kelan maksamien matkakorvausten tason uudelleentarkastelua erittäin perusteltuna.

Oman auton käyttö on välttämätöntä esimerkiksi monille haja-asutusalueilla asuville eläkeläisille. Heihin polttoaineiden hinnannousu on vaikuttanut erityisen suuresti – muun energian hinnannousun vaikutuksista puhumattakaan. Taustaksi on myös syytä muistaa Kelan omavastuuosuuksien korotukset vuonna 2016, joiden vaikutukset iskivät erityisesti haja-asutusalueiden asukkaisiin, työttömiin ja eläkeläisiin. Tällöin esimerkiksi yhdensuuntaisen matkan omavastuuosuus kasvoi yli kolmanneksella nykyiselle tasolleen.

Kela myöntää matkakorvauksia julkisen tai yksityisen terveydenhuollon käyttämiseen, mikäli matkan syy liittyy esimerkiksi sairauteen, synnytykseen tai kuntoutukseen. Kela korvaa henkilölle omavastuuosuuden (25€/yhdensuuntainen matka) ylittävät kustannukset. Myös vuosiomavastuun (300€) ylittävät matkakulut joko jätetään perimättä tai palautetaan käyttäjälle. Tällä hetkellä korvauksen suuruus on oman auton käytön osalta 0,20€/km, joka on jäänyt jälkeen kustannustason noususta. Ehdotankin toimenpiteenä, että korvaukseen tehdään viiden sentin kilometrikohtainen korotus, kuten tehtiin myös työmatkavähennyksiin helmikuussa 2022.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin Kelan myöntämien matkakorvausten korottamiseksi kompensaationa polttoaineiden kohonneille hinnoille.