Biojätteestä multaa vai “kultaa”?

EU:n komission esitys uudeksi jätedirektiiviksi on takaisku biotalouden kehittämiselle. Komission esitys vaarantaisi biopolttoainetuotantoon Suomessa tehdyt miljardiluokan investoinnit, sillä se ohjaisi biojätteet ennemmin poltettaviksi ja kompostoitaviksi kuin jalostettaviksi polttoaineiksi.

 

Syynä on direktiiviesityksessä ehdotettu jätehierarkia, joka kannustaa jätteiden kierrätykseen. Tämä on sinänsä hyvä tavoite, mutta biopolttoaineiden valmistus jätteistä tulee ehdottomasti laskea kierrätykseksi.

Jätteiden kehittäminen biopolttoaineiksi on nerokas idea, jolla vähennetään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja saadaan jätteet hyötykäyttöön. Voisiko kustannustehokkaampaa ja ympäristöystävällisempää ratkaisua olla?

Onko komissio öljy-yhtiöiden sätkynukke, joka tieten tahtoen jarruttaa ympäristöystävällisen teknologian kehittämisen? Jo aiemmin EU:n ilmastotavoitteista jätettiin pois liikennepolttoaineiden biopohjaisuustavoite, joka oli 10 % kaikista liikennepolttoaineista. Meillä Suomessa tavoitteeksi on asetettu 20 %.

Biopolttoainetta valmistetaan yhdyskuntajätteestä muun muassa Hämeenlinnan ja Jokioisten tuotantolaitoksissa. Suomessa toimivat yritykset ovat tehneet jo miljardiluokan investointeja biopolttoaineiden tuotantoon. Näiden investointien tulevaisuutta ei saa lainsäädännöllä vaarantaa.

Jos direktiivi menee tällaisena läpi, tulee se tekemään näistä panostuksista kannattamattomia, kun jätteitä ei enää kannata biopolttoaineiden raaka-aineena käyttää. Kotimaisen biotalouden kannalta toiminnan aika on nyt ja EU:n suuntaan on vietävä viestiä biopolttoainetuotannon tärkeydestä.

Sen sijaan mäntyöljyä ei kannata polttaa auton tankissa vain siksi, että se on aikoinaan yhden virkamiehen näkemyksen perusteella luokiteltu jätteeksi ja sitä kautta saatu verotukien piiriin. Mäntyöljy työllistää ja tuo vientituloja valtion kassaan enemmän pitkälle jalostettuna kosmetiikan tai elintarviketeollisuuden ainesosana kuin männän päällä poltettuna.