Ajankohtaista:

•

Satakunnalla on kaikki edellytykset nousta Suomen kalastusmatkailun helmeksi. Jo tällä hetkellä maakunnalla on tarjolla monipuoliset kalastusmatkailun palvelut. Tarvitaan enää maakunnallinen yhteinen tahtotila ja 2030-luvulla olemme eteläisen Suomen ehdoton ykkönen. Saaristomeri, joet ja järvet: kukaan ei pistä paremmaksi.

”Yksituumaisuuttaa tarvitaan yhteen asiaan erityisesti, ja se on Kokemäenjoen kunnostus”, linjaa satakuntalainen kansanedustaja Jari Myllykoski.

”Näin mahdollistetaan vaelluskalojen nousu- ja kutumahdollisuuksien ennallistaminen. Ei moitteen sijaa ainakaan Kokemäenjoen varsikuntien osalta Porista Tampereelle, sillä miltei kaikki ovat mukana Kokemäenjoen reitin kunnostusyhdistys ry:n toiminnassa.”

Joenvarsikunnilla on vahva tahtotila parantaa Kokemäenjoen tilaa. Kun kansallista kalatiestrategiaa valmisteltiin 2012 vesipuitedirektiivin johdosta, tuli maa- ja metsätalousministeriön tehtäväksi selvittää, mihin jokiin on mahdollista elvyttää vaelluskalakanta. Suomessa on tällä hetkellä useita kymmeniä isompia ja pienempiä toteutettuja ja työnalla olevia vaelluskalojen nousun mahdollistavia kunnostushankkeita.  Kokemäenjoen osalta tultiin siihen lopputulokseen, että potentiaalisia lisääntymisalueita on liian vähän, jotta jokea kannattaa alkaa kunnostaa.

”Eri vaihtoehtojen selvitys on kuitenkin rajoittunut vain nykytilan arviointiin, eikä nousu-uomien rakentamiseen tai joen ennallistamiseen. Tavoitteet ja päämäärä pitää asettaa parempaan huomiseen, ei nykytilan pysyvyyteen”, toteaa Myllykoski.

”Kokemäenjoki on liian arvokas ja tärkeä joki siihen, ettei sen tilaa ryhdyttäisi määrätietoisesti parantamaan.”

Muutosta parempaan on jo tapahtunut. Vesistökuormitusta on jo saatu hallintaan, ja veden laatu on parantunut. EU-oikeuskäytäntö erityisesti Weser-tapauksen johdosta ohjaa tarkistamaan voimassa olevia vesilupien ehtoja kalateiden osalta. EU-komissio on edellyttänyt, että pysyvät vesivoimalaluvat on avattava ja tuotava lupaviranomaiselle tarkistettavaksi, kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristövirtaamiin ja kalateiden rakentamiseen. Suomi on saanut jo kaksi huomautusta asiasta.  Suomen toiminnasta on tehty myös kantelu EU-komissioon.

”Kääritään hihat ja ryhdytään töihin eikä nysvätä. Tarvitaan toimia, ja siksi tein toimenpidealoitteen Vaelluskalojen nousu ja kutumahdollisuuksien ennallistamiseksi Kokemäenjoessa hallitukselle”, päättää Myllykoski.

”Tämä olisi myös linjassa Satakunnan luontomatkailuohjelman tavoitteiden kanssa.”

Toimenpidealoite

Vaelluskalojen nousu- ja kutumahdollisuuksien ennallistamiseksi Kokemäenjoessa

Eduskunnalle

Kokemäenjoen pituus on noin 121 km, mutta sen valuma-alueen laajuus on peräti 27 100 km², noin 8 % Suomen pinta-alasta. Joen osuus Suomen jokien Itämereen tuomasta fosforikuormituksesta on noin 10 %. Kokemäenjoki on ollut Etelä-Suomen keskeisimpiä kalajokia ennen laajaa vesivoiman rakentamista. Historiallisesti sieltä on pyydetty ja saatu suuret määrät vaellussiikaa, lohta, rapuja, ankeriasta ja nahkiaista. Toutain ja raakku menestyivät joessa myös, ja se toimi vaelluskalojen lisääntymispaikkana.

Jokireitin vaelluskalakanta on tuhoutunut sittemmin vesivoiman takia, kun kalateitä ja -portaita ei olla rakennettu lupaehtojen mukaisesti. Joenvarsikuntien jätevedet päästettiin jokeen takavuosina huonosti jos ollenkaan puhdistettuina, ja myös maatalouden päästöt päätyvät jokeen. Samoin joen voimakas perkaaminen on tuhonnut luonnollisia lisääntymisalueita.

Joenvarsikunnilla on vahva tahtotila parantaa Kokemäenjoen tilaa. Kun kansallista kalatiestrategiaa valmisteltiin 2012 vesipuitedirektiivin johdosta, tuli maa- ja metsätalousministeriön tehtäväksi selvittää, mihin jokiin on mahdollista elvyttää vaelluskalakanta. Kokemäenjoen osalta tultiin siihen lopputulokseen, että potentiaalisia lisääntymisalueita on liian vähän, jotta jokea kannattaa alkaa kunnostaa. Eri vaihtoehtojen selvitys on kuitenkin rajoittunut vain nykytilan arviointiin, eikä nousu-uomien rakentamiseen tai joen ennallistamiseen.

Kokemäenjoki on kuitenkin liian arvokas ja tärkeä joki siihen, ettei sen tilaa ryhdyttäisi määrätietoisesti parantamaan. Muutosta parempaan on jo tapahtunut: vesistökuormitusta ollaan, jo saatu hallintaan, ja veden laatu on parantunut.[1] EU-oikeuskäytäntö erityisesti Weser-tapauksen johdosta ohjaa tarkistamaan voimassa olevia vesilupien ehtoja kalateiden osalta.[2] EU komissio on edellyttänyt, että pysyvät vesivoimalaluvat on avattava ja tuotava lupaviranomaiselle tarkistettavaksi ja kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristövirtaamiin ja kalateiden rakentamiseen. Suomi on saanut jo kaksi huomautusta asiasta.  Suomen toiminnasta on tehty kantelu EU komissioon.

Vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia, eikä vesien hyvän tilan saavuttamista saa uusilla hankkeilla heikentää. Mahdollisuudet parantaa Kokemäenjoen tilaa ovat hyvät. Vaelluskalakannat jokeen palauttamalla voidaan osaltaan edistää jokireitin monimuotoista eliökantaa.

Edellä olevan perusteella ehdotan

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla mahdollistetaan vaelluskalojen nousu- ja kutumahdollisuudet Kokemäenjoessa.

[1] https://vesiensuojelu.fi/muut-ajankohtaiset/kokemaenjoella-hajakuormitusta-hillitaan-kokonaisvaltaisella-vesienhallinnalla/

[2] https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uutiskirjeet/Vesikirje/Suomen_ymparisto_ja_vesilupaprosessia_tu(47882

•
Liikenneturvan toteuttaman selvityksen mukaan yli kolmannes autoilijoista on joutunut liikenteessä vaaratilanteeseen takavalottoman autoilijan vuoksi. Moni autoilija ei välttämättä tiedä, että vaikka päivävalot palaisivat edessä, pysyvät takahuomiovalot monien valmistajien autoissa pimeinä. Tällöin takavalot syttyvät vasta, kun varsinaiset ajovalot ovat päällä.

Kansanedustaja Jari Myllykoski (vas.) on jättänyt toimenpidealoitteen, jossa hän vaatii hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin takahuomiovalojen käytön pakollisuuden edistämiseksi vaaratilanteiden vähentämiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

  • Liikenneturvallisuus on vaarantunut eurooppalaisen päätöksenteon vuoksi. Komissio on viisaudessaan todennut, että edellä ajava auto liikkuu yleensä itsestä poispäin ja siksi pakollisia takahuomiovaloja ei tarvita. Se ei kuitenkaan auta, jos edellä hitaasti kulkeva maantienharmaa valoton auto on jäänyt huomaamatta ja sen perä lähestyy omaa keulaa hälyttävää vauhtia, Myllykoski sanoo.

Vaikka autoissa on automaattiset hämärätunnistimet, jotka vaihtavat päivävalojen ja varsinaisten ajovalojen välillä, eivät tunnistimet toimi tarkoituksenmukaisesti esimerkiksi sumusta tai lumesta johtuen. Myös usva ja tihkusade heikentävät näkyvyyttä päiväsaikaan, johon tunnistin ei välttämättä osaa reagoida. Lisäksi kirkkaalla säällä ilta- tai aamuaurinkoa vasten ajaessa edellä liikkuvaa autoa voi olla vaikeaa havaita, jos sen takavalot eivät pala.

  • Nyt olisi aika herätä eikä vasta sitten, kun liikenneturvallisuuden mittarit ovat punaisella. Pohjolan vaihtelevien liikenneolojen nyrkkisääntö kuuluu: näe ja tule nähdyksi. Takahuomiovalojen tulisi olla pakollisia ja autoja ei pitäisi pystyä rekisteröimään ilman niitä. Takavalot takaisin, Myllykoski vaatii.

Toimenpidealoite autojen takahuomiovalojen pakollisuuden edistämiseksi

Eduskunnalle

Liikenneturvan toteuttaman selvityksen mukaan yli kolmannes autoilijoista on joutunut liikenteessä vaaratilanteeseen takavalottoman autoilijan vuoksi[1]. Moni autoilija ei välttämättä tiedä, että vaikka päivävalot palaisivat edessä, pysyvät takavalot monien valmistajien autoissa pimeinä. Tällöin takavalot syttyvät vasta, kun varsinaiset ajovalot ovat päällä.

Vaikka autoissa on automaattiset hämärätunnistimet, jotka vaihtavat päivävalojen ja varsinaisten ajovalojen välillä, eivät tunnistimet välttämättä toimi tarkoituksenmukaisesti esimerkiksi sumusta tai lumesta johtuen. Myös usva ja tihkusade heikentävät näkyvyyttä päiväsaikaan, johon tunnistin ei välttämättä osaa reagoida. Lisäksi kirkkaalla säällä ilta- tai aamuaurinkoa vasten ajaessa edellä liikkuvaa autoa voi olla vaikeaa havaita, jos sen takavalot eivät pala.

Vuonna 2011 voimaan astuneen direktiivin (2008/89/EY) mukaisesti ajoneuvovalmistajat ovat velvoitettuja asentamaan uusiin autoihin huomiovalot, joita kutsutaan myös päivävaloiksi. Ne palavat, vaikka auton valokytkin olisi 0-asennossa. Suomessa ne ovat olleet pakollisia jo aiemmin. Huomiovalojen tarkoituksena on lisätä auton näkyvyyttä liikenteessä päiväsaikaan ja siten edistää liikenneturvallisuutta[2]. Samalla säästetään auton varsinaisia ajovaloja ja pienennetään siltä osin energiankulutusta. Direktiivissä ei kuitenkaan tehty pakolliseksi takahuomiovaloja tai takavaloja, jotka palaisivat samaan aikaan päivävalojen kanssa.

Direktiiviin liittyvässä komission vastauksessa (E-008047/2014) todetaan, että komission tiedossa ei ole tutkimuksia, joiden perusteella takahuomiovalojen käyttö päiväsaikaan olisi perusteltua, koska auton peräpää liikkuu yleensä havainnoijasta poispäin. Jos auto peruuttaa, palaa tällöin erillinen peruutusvalo.

Toisessa aihetta koskevassa raportissa todetaan, että pakollinen takajarruvalo on myös yksi tekijä, jonka vuoksi takahuomiovalo ei ole välttämätön[3]. Takahuomiovalo saattaa jopa haitata jarruvalon havaitsemista lisäten peräänajon riskiä[4].

Vaikka komissio ei pidä takahuomiovalojen palamista liikenneturvallisuuden kannalta perusteltuna, on Liikenneturvan kyselyn perusteella takavalojen palamattomuus yksi keskeinen tiellä liikkumisen turvallisuutta alentava riskitekijä. Käytännössä peräänajotilanteessa ei useinkaan ole kyse siitä, etteikö perässä ajava havaitsisi edellä ajavan auton jarrutusta. Kysymys voi olla myös siitä, että autoilla on suuri nopeusero, jota ei havaita tarpeeksi selvästi tai ajoissa edellä ajavan auton peräpään ollessa on täysin pimeänä. Eli vaikka ajoneuvo liikkuisi poispäin, on vaaratilanteen syntyminen silti mahdollista, toisin kuin komission vastauksessa esitetään.

Liikenneturvallisuuden kannalta on keskeistä, että kuljettaja näkee muut tielläliikkujat. On kuitenkin yhtä keskeistä, että oma ajoneuvo tulee nähdyksi. Jos automatiikka ei toimi olosuhteiden vaatimalla tavalla ja kuljettaja ei muista tarkistaa ajovalojensa toimintaa, on helppoa ajaa tietämättään takavalot pimeänä. Siksi on liikenneturvallisuuden kannalta perustelua ryhtyä lainsäädännöllisiin toimiin, joilla varmistetaan takahuomiovalon palaminen kaikissa olosuhteissa.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin takahuomiovalojen käytön pakollisuuden edistämiseksi vaaratilanteiden vähentämiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

[1] https://www.liikenneturva.fi/ajankohtaista/yli-kolmannes-autoilijoista-joutunut-vaaratilanteeseen-takavalottoman-auton-takia/#f16ac07b

[2] Ennen direktiiviä monissa Keski-Euroopan maissa ajovalojen käyttö ei ollut pakollista valoisaan aikaan, jonka vuoksi niitä ei myöskään käytetty. Tämä oli direktiivin säätämisen yksi keskeinen perustelu.

[3] Institute for Road Safety Research - SWOV Fact sheet, Daytime running lights (DRL). March 2013.

[4] TNO Human Factors, Daytime Running Lights, Final Report, October 2003.

•

Maa- ja metsätalousvaliokunta sai tänään valmiiksi mietintönsä eläinten hyvinvointilaiksi. Jäljellä on enää täysistuntokäsittely ja äänestykset.

“Uusi laki parantaa eläinten hyvinvointia. Esimerkiksi emakoiden pitkäaikainen pitäminen tiineytyshäkeissä ja porsaiden kastroiminen kielletään”, toteaa maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen Jari Myllykoski. “Jo oli aikakin.”

Laaja laki korvaa nykyisen eläinsuojelulain kokonaisuudessaan. Uudella lailla puututaan muun muassa koirien ja kissojen pentutehtailuun, sairaiden eläimien jalostuskäyttöön ja eläinten hyvinvoinnin valvontaan.

“Vasemmisto olisi halunnut parantaa eläinten oloja vielä paljon kompromissina tehtyä lakia enemmän. Esimerkiksi siirtymäaikoja on syytä tarkastella ja lyhentää jo ensi kaudella, ja eläinsuojeluvaltuuteun virasta tulee tehdä vakituinen”, summaa Myllykoski. “Joka tapauksessa iloinen pitää olla, että 15 vuotta valmistelussa sakannut lakiesitys on nyt eduskunnassa hyväksymisvaiheessa. Eläimet ansaitsevat parempaa kohtelua.”

Tämän lisäksi vasemmistoliitto on pettynyt siihen, että turkistarhausta ei vieläkään kielletty.