Ajankohtaista:

•

Maanviljelyksessä peltolohkojen yhdistämisellä voidaan vähentää päisteiden eli pellon päätyihin tai muille pellon reuna-alueille jäävien heikkotuottoisten viljelyalueiden määrää. Yhdistämisessä muodostuu lohkoja, joiden viljelytehokkuus paranee kaikilta osin, mitä voidaan pitää järkevänä ja tavoiteltavana päämääränä. 

Tiettyjä pinta-ala- ja eläinperusteisia tukia koskevaa hallituksen esitystä (HE 165/2022 vp) käsitellessään eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta pyysi maa- ja metsätalousministeriöltä kuulemisessa tarkentavaa lisäselvitystä muun muassa peltolohkoihin sekä niiden tuki/korvauskelpoisuuteen liittyen. Vastauksena saadussa maa- ja metsätalousministeriön laatimassa muistiossa (Aho, Ruuska & Knaapi, 2022) todetaan peltolohkojen yhdistämisestä seuraavaa:

"Jos halutaan yhdistää kaksi vanhaa viljelyssä olevaa peruslohkoa yhdeksi poistamalla niiden välissä oleva oja, tämä voidaan tehdä edellyttäen, että muut peruslohkoa rajaavat elementit kuten omistajuus eivät rajoita kahden alkuperäisen lohkon yhdistämistä. Uudelle lohkolle ei synny ehdollisuuden nurmipeitevaatimusta. Jos vanhat lohkot olivat korvauskelpoisia, myös näin syntynyt uusi lohko on korvauskelpoinen"

Valiokunta toisti mietinnössään (MmVM 14/2022 vp) muistiossa esitetyn kannan yhdistettyjen lohkojen korvauskelpoisuudesta. Tällä hetkellä kuitenkin Ruokavirasto ohjeistaa viljelijöitä siten, että yhdistettyjen peltolohkojen kohdalla poistettujen ojien hyväksyttävä osuus on enintään 5 % koko peltolohkon pinta-alasta viitaten päistehaittaan. Tämä kanta on ristiriidassa yllä esitetyn maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen sekä eduskunnan ottaman kannan kanssa, jossa myös poistettu oja luetaan kokonaisuudessaan osaksi yhdistämällä muodostunutta uutta korvauskelpoista lohkoa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä maa- ja metsätalousministeri aikoo tehdä, jotta eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan tahto yhdistettyjen peltolohkojen korvauskelpoisuudesta toteutuu?

•

Puolustusvoimilla on käytössään henkilövarausjärjestelmä, jossa puolustusvoimien aluetoimistot varaavat työntekijöitä käyttöönsä poikkeusolojen kriisitehtäviä varten. Ruuantuotannon ja maatalouden huoltovarmuuden takaamiseksi järjestelmään kuuluu niin sanottuja VAP-viljelijöitä. Kuntien maaseutuviranomaisten puolustusvoimille ehdottamat VAP-viljelijät ovat viljelijöitä, jotka on Vapautettu Aseellisesta Palveluksesta yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi. 

Elintarvikehuoltoon kohdistuvat riskit ovat moninaisia. Ne liittyvät niin tuotantopanoksiin ja ‑prosessiin (esimerkiksi kemikaalien määrään ja saatavuuteen), logistiikkaan, tietoliikennejärjestelmien haavoittuvuuteen kuin jakeluprosessiinkin. Pahimmillaan riskit voivat toteutuessaan estää jopa koko elintarvikehuollon.

Organisaatiot voivat tehdä valmiussuunnitelmia, joiden tarkoituksena on varmistaa elintärkeiden toimintojen jatkuminen niin, että ihmisten elinmahdollisuudet, yhteiskunnan toimintakyky ja kansallinen itsenäisyys turvataan vakavissakin häiriötilanteissa.

Esimerkiksi Pirkanmaan ELY-keskus, kuntien maaseutuhallinnot ja maanviljelijät ovat tehneet valmiussuunnitelmia erilaisten kriisien varalta ja kouluttaneet viljelijöitä poikkeusoloissa toimimiseen. Häiriötilanteissa VAP-viljelijät voivat jäädä esimerkiksi jatkamaan omaa maanviljelijän työtä alueellaan tai vaihtoehtoisesti joillain toisilla maatiloilla.

VAP-viljelijät tarvitsevat kuitenkin tukea, jotta he voivat toteuttaa yhteiskunnan kannalta kriittisen tärkeää tehtävää. Tällä hetkellä käynnissä olevassa maatalouden kannattavuuskriisissä monet VAP-viljelijät pohtivat, miten kustantaa huoltovarmuuden kannalta tärkeät polttoaineet, lannoitteet sekä siemenvilja. Puolustusvoimien Pääesikunta tai aluehallintoviranomaiset eivät ole kyenneet tyydyttävästi vastaamaan asiaa koskeviin tiedusteluihin.

Siksi kysynkin, mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta VAP-viljelijät voivat luottaa, että organisaation lisäksi myös resurssit mahdollistavat ruuantuotannon poikkeusoloissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta VAP-viljelijät voivat luottaa, että organisoinnin lisäksi myös heidän käytössään olevat resurssit mahdollistavat ruuantuotannon poikkeusoloissa? 

•

Alueellisten merimetsotyöryhmien tehtävänä on ehkäistä merimetsoista koituvia taloudellisia haittoja sekä edistää yhteistyötä ja tiedonvaihtoa esimerkiksi kalastajien, kuntien, tutkimuslaitosten ja viranomaisten välillä.

Kansanedustaja Jari Myllykoski (vas.) esittää kirjallisessa kysymyksessään, että tulisiko merimetsotyöryhmät lakkauttaa tai edellyttää lupaviranomaisten noudattavan niiden ehdotuksia, jotta esimerkiksi kalavahinkojen korvaaminen toteutuisi paremmin.

  • Työryhmien tulisi olla avainasemassa merimetsoihin liittyvien ongelma-alueiden ja -tilanteiden tunnistamisessa sekä osapuolia tyydyttävien ratkaisuiden etsimisessä.  Merimetsojen karkottamiseksi myönnetään poikkeuslupia, mutta hakemuksen mukainen myönteinen lupa on Merenkurkun eliölajeista harvinaisin, Myllykoski toteaa.

Eduskunta hyväksyi kaksi merimetsoja koskevaa lausumaa käsitellessään lakia rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korjaamisesta. Toisessa edellytetään, että lintudirektiivin mahdollisuuksia esimerkiksi lintujen ampumisen suhteen sovelletaan joustavasti merimetsojen aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi.

  • Merimetsot aiheuttavat kalastajille ja kalanviljelijöille merkittäviä vahinkoja. Pyydyksistä syöminen on pienempi murhe, kuin merimetsojen aiheuttama kalojen käyttäytymisen muuttuminen. Tämä tekee verkkokalastuksesta lähes hyödytöntä. Raumalla sataman laajennuksessa jäi puolestaan pengertie tekemättä merimetsojen pesimisen vuoksi. Taloudelliset haitat ovat kouriintuntuvia, Myllykoski sanoo.

Kirjallinen kysymys

alueellisten merimerimetsotyöryhmien asemasta

Eduskunnan puhemiehelle

Tässä kirjallisessa kysymyksessä kysytään, että tulisiko alueelliset merimetsotyöryhmät lakkauttaa tai edellyttää lupaviranomaisten noudattavan niiden ehdottamia toimenpiteitä.

Alueellisten merimetsotyöryhmien tavoitteena on ollut ehkäistä merimetsojen yksittäisille kiinteistöjen omistajille, pesivien merimetsokolonioiden alueella asuville sekä ammattikalastajille koituvia taloudellisia haittoja. Niiden tehtävänä on ollut edistää vuorovaikutusta ja tietojen vaihtoa eri tahojen välillä. Ryhmissä on edustettuina kalastajia, kalatalousalueita, kuntia, yhdistyksiä, tutkimuslaitoksia ja viranomaisia.

Vuonna 2019 laaditun kansallisen merimetsostrategian toimeenpanoa edistetään ja ohjeistetaan ympäristöministeriön ohjekirjeellä (VN/10071/2020-YM-1).  Ohjekirjeessä todetaan seuraavaa työryhmien tehtävästä, jota alueellisissa merimetsotyöryhmissä ei olla pystytty toteuttamaan osapuolia tyydyttävällä tavalla tai lainkaan:

”[a]lueellisten merimetsotyöryhmien tehtävänä on asiantuntijatiedon ja paikallisten olosuhteiden tuntemuksen nojalla olla selvillä merimetsokannan kehittymisestä alueellaan ja tunnistaa lajiin liittyvät mahdolliset ongelma-alueet ja -tilanteet sekä etsiä yhteistyössä aktiivisesti ongelmiin reagoiden alueelle sopivia, kaikkia tahoja tyydyttäviä ratkaisuja.”

Ohjekirjeessä todetaan myös, että ELY-keskusten tulee edistää alueellaan merimetsotyöryhmän työtä sekä osallistua merimetsostrategian ja toimenpidesuunnitelman mukaisen suunnitelman ja/tai selvityksen laatimiseen. Myös tältä osin tavoitteen edistyminen on ollut hidasta.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on vastuussa poikkeuslupien myöntämisestä koko maan osalta. Tällä hetkellä merimetsojen haitoista kärsivät kokevat, ettei poikkeuslupajärjestelmä toimi kuten sen pitäisi. Luvan hakeminen on hankalaa ja työlästä – hakemuksen mukaisten, myönteisen päätöksen saaminen puolestaan harvinaista. Myönteiset päätökset saattavat olla sisällöltään täysin erilaisia kuin mitä alkuperäisessä hakemuksessa on haettu. Tällaisia myönteisiä päätöksiä ei välttämättä voida toteuttaa, joka luo vääristyneen kuvan lupakäytäntöjen joustamisesta niiden saamisen suhteen.

Esimerkiksi Raumalla Varsinais-Suomen ELY-keskus antoi Rauman kaupungille ja Rauman Satama Oy:lle vuonna 2019 päätöksen, jolla kiellettiin sataman laajennukseen liittyvän pengertien rakentaminen harmaahaikaroiden ja merimetsojen pesien vuoksi. Hieman aikaisemmin Rauman telakalle oli juuri jätetty merkittävä 1,3 miljardin euron arvoinen tilaus. Päätöksessä todettiin, että sataman laajennushanke ei täytä lintudirektiivin poikkeamisperusteita taloudellisista vaikutuksista huolimatta, joten poikkeuslupaa ei voida myöntää– vaikka rakennushankkeella oli Etelä-Suomen aluehallintoviraston lupa ja ympäristöluvassa rakennustöiden ajankohtaa oli rajoitettu pesimäaikana. Myös korkein hallinto-oikeus hylkäsi keväällä 2022 pengertien rakentamiskieltoa koskevat valitukset.

Vasta näiden valitusten jälkeen Raumalla pystyttiin hakemaan poikkeuslupaa merimetsojen ampumiseksi kalataloudellisin perustein, ja lupaa haettiin keväällä tapahtuvaan ammuntaan. Varsinais-Suomen ELY-keskus totesi päätöksessään merimetsojen aiheuttavan vakavan haitan kalastukselle, mutta poikkeuslupa tuhannen merimetson ampumiseksi vuosittain annettiin kuitenkin vasta syksyksi, jolloin merimetsot ovat jo lähteneet pois. Sen myötä haitta jatkuu, kun vakavaa haittaa aiheuttaviin merimetsoihin ei pystytä puuttumaan.

Käsitellessään hallituksen esitystä laiksi rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennalta ehkäisemisestä ja korvaamisesta (HE 154/2021 vp) eduskunta hyväksyi kaksi merimetsoja koskevaa lausumaa:

  1. Eduskunta edellyttää, että lintudirektiivin mahdollistamia poikkeusmenettelyjä sovelletaan joustavasti merimetsokannan aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi. 
  2. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää viipymättä merimetson aiheuttamia vahinkoja kaupalliselle kalastukselle ja valmistelee erillisen tukijärjestelmästä annettavan hallituksen esityksen, mikäli selvitys osoittaa, että merkittäviä vahinkoja aiheutuu. Valmistelun etenemisestä on esitettävä selvitys vuoden 2022 loppuun mennessä, mikäli hallituksen esitystä ei ole annettu eduskunnalle.

Monet keskeiset alan järjestöt, kuten Suomen Ammattikalastajien liitto, Kalatalouden Keskusliitto sekä Suomen Kalankasvattajaliitto ovat tuoneet esimerkiksi valiokuntalausunnoissaan esille tutkimukseen ja kokemukseen perustuvat havaintonsa merimetsojen aiheuttamista kalavahingoista. Esimerkiksi Pohjanmaan liitto ehdottaa, että vahinkoja tulisi korvata kalastajille samaan tapaan kuin maakotkan porotaloudelle aiheuttamia vahinkoja.

Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen (KKV 429/2021 vp) ministeri Jari Leppä toteaa, että maa- ja metsätalousministeriö yhtyy järjestöjen esittämään näkemykseen merimetsojen aiheuttamista merkittävistä vahingoista, joita tulisi korvata kalastajille ja kalankasvattajille yhdenvertaisesti muun alkutuotannon tavoin.

Merimetsojen aiheuttamat haitat ovat tunnettuja ja todettuja, mutta silti niiden torjunta ei ole edennyt tarpeellisesti alueellisten merimetsotyöryhmien työskentelystä huolimatta. Vaikka rauhoitettujen eläinten aiheuttamia vahinkoja koskevaa lainsäädäntöä on päivitetty, ovat ammattikalastajat ja kalaviljelylaitokset edelleen korvausten ulkopuolella.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Tulisiko alueelliset merimetsotyöryhmät lakkauttaa tarpeettomina tai edellyttää lupaviranomaisten noudattavan niiden ehdottamia toimenpiteitä?

•

Kansanedustaja Jari Myllykoski on jättänyt kirjallisen kysymyksen, jossa hän peräänkuuluttaa lainsäädäntötoimia, joilla mahdollistetaan poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien haltuunoton ja asianmukaisen hyötykäytön, kuten ravinnoksi valmistamisen.

Kirjallisella kysymyksellään Myllykoski haluaa kirittää ympäristöministeriötä ryhtymään eduskunnan ja lakialoitteen edellyttämiin välittömiin lainsäädäntötoimiin. Myllykoski teki eduskunnassa vuonna 2021 lakialoitteen aiheesta, ja tuolloin aloite keräsi tuolloin 112 kansanedustajan allekirjoituksen. Myös myöhemmin luonnonsuojelulain uudistuksen yhteydessä eduskunta hyväksyi äänin 122–18 samansisältöisen lausuman.

Luonnonsuojelulaissa ei tällä hetkellä mahdollisteta poikkeusluvalla ammuttujen suojeltujen lintujen hyödyntämistä, vaikka sen taustalla oleva lintudirektiivi sen sallisi.

- Tällä hetkellä poikkeusluvalla ammuttu lintu muuttuu jälleen suojelluksi, kun se putoaa maan pinnalle. Pidän tätä silkkana haaskaamisena, joka ei ole suojelun tavoitteiden mukaista. Meidän tulee sallia hyödyntäminen esimerkiksi ruoaksi, se on vastuullista ja eläimen arvoa kunnioittavaa, Myllykoski sanoo.

 

Alla kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

 

 

Kirjallinen kysymys

poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien hyödyntämisestä

 

Eduskunnan puhemiehelle

Vuonna 2021 jätetyssä lakialoitteessa (LA 19/2021vp) esitettiin luonnonsuojelulain 49§ muuttamista siten, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisella poikkeusluvalla sallittaisiin ammutun valkoposkihanhen ja merimetson haltuunotto ja hyödyntäminen. Aloitteen tavoitteena oli tuoda direktiivi selkeämmin osaksi luonnonsuojelulakia, lopettaa vahinkojen ehkäisemiseksi ammuttujen lintujen haaskaaminen sekä mahdollistaa niiden hyötykäyttö ruoaksi.

Lakialoite keräsi eduskunnan enemmistön, yhteensä 112 kansanedustajan allekirjoituksen ja aloitteen käsittely yhdistettiin myöhemmin valiokuntakäsittelyssä luonnonsuojelulain uudistukseen (HE 76/2022vp).

Eduskunnan vastauksessa (EV 227/2022vp) hallituksen esityksestä luonnonsuojelulaiksi tuodaan esille täysistunnossa äänin JAA: 122 / EI: 18 hyväksytty eduskunnan lausuma koskien poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien hyödyntämisen mahdollistamista:

Eduskunta edellyttää toistaen kirjelmän EK 42/2022 vp mukaisen lausuman, että poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien hyödyntäminen sallitaan ja että hallitus valmistelee välittömästi esityksen luonnonsuojelulain muuttamisesta siten, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen perusteella mahdollistetaan poikkeusluvalla tapetun valkoposkihanhen haltuunotto ja asiallinen hyötykäyttö. 

Ehdotuksen taustalla on asiantila, jossa luonnonsuojelulakiesitykseen jätettiin sisällyttämättä kaikkia EU:n lintudirektiivin (2009/147/EC) mahdollistamia poikkeamismahdollisuuksia. Esimerkkinä näistä mahdollisuuksista on aloitteessa ja lausumassa viitattu kohta, jolla sallitaan tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussa pitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön.

Valkoposkihanhia karkotetaan yleisesti ampumalla, jonka tarkoituksena on torjua niiden viljelyksille aiheuttamia haittoja. Ampumisen tavoitteena ei ole suoraan rajoittaa valkoposkihankikantaa, vaan aiheuttaa käyttäytymismuutoksia, jotka vähentävät viljelyvahinkoja.

Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo (MmVM 8/2022vp), että poikkeusluvalla ammuttujen yksilöiden hyödyntämisen salliminen parantaisi haittojen torjumisen hyväksyttävyyttä ja ymmärrettävyyttä kansalaisten keskuudessa. Siksi on perusteltua, että lainsäädännössä mahdollistetaan pikimmiten näiden ammuttujen yksilöiden hyödyntäminen, kuten eduskunta lausumassaan edellyttää.

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

Mihin lakialoitteessa esitettyihin ja eduskunnan edellyttämiin lainsäädäntötoimiin ympäristöministeriö on ryhtynyt mahdollistaakseen eduskunnan lausuman mukaisen, poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien haltuunoton ja asianmukaisen hyötykäytön?

 

Helsingissä 24.3.2023