Ajankohtaista:

•

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski on tehnyt kirjallisen kysymyksen, jossa hän peräänkuuluttaa selvyyttä ja yhdenmukaisuutta maa-aineksen jäteluonteen arviointiin, jotta pilaantumattomien maa-ainesten hyödyntäminen olisi useammin mahdollista.

Kun esimerkiksi uudisrakennushankkeessa kuoritaan aiemmin viljelysmaana käytettyä pintamaata, voitaisiin sitä hyödyntää edelleen esimerkiksi viljelijän pellon muokkaamisessa. Prosessi on kuitenkin usein kohtuuttoman vaikea ja epävarma maan vastaanottajan ja toimittajan kannalta. Tällöin täysin hyödyntämiskelpoista puhdasta maa-ainesta päätyy helposti maankaatopaikalle, joka on vastoin kiertotalouden periaatteita. Alueelliset ympäristöviranomaiset käyttävät arvioinnin taustana maa-ainesmuistiota, mutta esimerkiksi pilaantuneisuudelle ei ole yleispätevää määritelmää. Joissain tapauksissa vastaanottajalta vaaditaan maksullista ympäristölupaa.

-Nykyään pilaantumatonta maa-ainesta päätyy helposti maankaatopaikalle, vaikka sille olisi olemassa hyvää jatkokäyttöä lähellä kaivuupaikkaa. Kirjavat ja vaihtelevat viranomaiskäytännöt estävät käytön tai nostavat tarpeettomasti hyödyntämisen kynnystä, joka puolestaan lisää maarakentamisen päästöjä, toteaa Myllykoski.

Ympäristöministeriön maa-ainesmuistion päivittäminen sekä vähäisesti pilaantumattoman maa-aineksen hyödyntämistä ohjaavan valtioneuvoston MASA-asetuksen valmistelu ovat toistaiseksi kesken. Alueellisen yhdenvertaisuuden sekä kiertotalouden periaatteiden paremmaksi toteutumiseksi valmistelussa on tehtävä selkeitä ja läpinäkyviä jäteluonteen määritelmiä, jotta esimerkiksi ympäristöluvan vaatiminen ei muodosta enää jatkossa estettä pilaantumattoman maa-aineksen jatkokäytölle.

-On perusteltua, että maankäytössä vaaditaan suunnitelmallisuutta ja ympäristöhaittoja aiheuttavaa läjittämistä on vältettävä jo naapurisovun vuoksi. Hyödyntämiskelpoista maa-ainesta on kuitenkin pystyttävä tosiasiallisesti hyödyntämään maan joka kolkassa. Siksi tarvitsemme selvyyttä nykytilanteeseen, Myllykoski sanoo.

 

 

Kirjallinen kysymys

maa-aineksen jäteluonteen tulkinnasta

 

Eduskunnan puhemiehelle

 

Maa-aineksen jäteluonteen tulkinta ja sen perusteella tapahtuva maa-aineksen hyödyntäminen on Suomessa arpapeliä. Maa-ainesmuistion perusteella tehtävät viranomaistulkinnat jäteluonteen arvioinnista ovat alueellisesti kirjavia ja vakiintumattomia. Tämän keskeisenä seurauksena on maa-aineksen luokitteleminen jätteeksi ikään kuin varmuuden vuoksi, jolloin sen hyödyntämisestä tulee vastaanottajalle kohtuuttoman hankalaa ja epävarmaa. Tämä on puolestaan vastoin maa-ainesmuistion tarkoitusta. Samoin vähän likaantunutta maa-ainesta on nykyisin liian vaikeaa hyödyntää, vaikka se olisi ympäristön kannalta perusteltua.

Kuntien ja maanrakennusyritysten on vaikeaa saada hankkeissa syntyvälle maa-ainekselle hyödyntäjää, koska maa-aineksen vastaanottaja kantaa nykyisen sumuisen oikeustilan seurauksena osassa tapauksissa vastuun vastaanottamansa maan jäteluonteesta. Myös ympäristölupaa on edellytetty joidenkin viranomaisten toimesta maa-aineksen vastaanottamiseksi. Tämä tekee maan vastaanottamisesta kannattamatonta, ja maata kuljetetaan pitkiä matkoja maankaatopaikoille osin tarpeettomasti.

Taustaksi on syytä korostaa, että maamassojen liikuttelu on suuri maarakentamisen päästölähde. Nykyiset epäselvät viranomaistulkinnat ohjaavat kohti käytäntöjä, jotka ovat vastoin kiertotalousajattelun tavoitteita ja päästöjen vähentämistä. Tarpeetonta kuljettamista pitää pyrkiä välttämään aina kun mahdollista sen energiaa tuhlaavien negatiivisten ympäristövaikutusten vuoksi.

Vaihtelevista käytännöistä huolimatta asiaa sääntelevässä, tällä hetkellä voimassa olevassa maa-ainesmuistiossa linjataan, että ”rakentamistoimien aikana kaivettu pilaantumaton maa-aines, joka hyödynnetään varmasti ja suunnitelmallisesti ilman merkittäviä muuntamistoimia, ei pääsääntöisesti ole jätettä eikä hyödyntämiseen tällöin liity myöskään ympäristönsuojelulain mukaisia hyväksymismenettelyitä.”

Maa-aineksen hyödyntämisen ja jäteluonteen arvioinnin ongelma tiivistyy niin sanotun maa-ainesmuistion perusteella eri viranomaisten tekemissä, toisistaan eriävissä tulkinnoissa. Koska tulkintoja tehdään paikallisten ympäristöviranomaisten toimesta, ovat kansalaiset eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä päin maata ja minkä viranomaisen kanssa he asioivat. On yhdenvertaisuusongelma, että yksityishenkilöiden sekä elinkeinonharjoittajien oikeuksista ja velvollisuuksista esiintyy perusteettomia alueellisia tulkintaeroja.

MASA-asetusta ollaan nyt laatimassa, ja maa-aineksen jäteluonteen tulkintaongelma on tiedossa myös lainvalmistelussa. Ympäristöministeriö ja SYKE valmistelevat kiertotalouden edistämisen hengessä säädöksiä, joilla edistetään rakentamisen maa-ainesten hyödyntämistä. Tässä yhteydessä on määriteltävä riittävän tarkasti, mitä tarkoitetaan varmalla ja suunnitelmallisella maa-aineksen hyödyntämisellä. Selkeän ja läpinäkyvän määrittelyn avulla tulkintaepäselvyydet mahdollisesta ympäristöluvan tarpeesta loppuvat, ja maa-aineksen tosiasiallinen hyödyntäminen tulee mahdolliseksi yhä useammin.

Suunnitelmallisuutta on tulkittava suppeasti, mikäli halutaan kiertotalousajattelun toteutuvan – suppean suunnitelman tulee riittää. Samaan aikaan on pidettävä huoli siitä, että aidosti pilaantuneet maat käsitellään asianmukaisesti, ja myös siitä, ettei maita läjittämällä aiheuteta ympäristö- tai naapurihaittaa. Menettelytapojen selkeys osaltaan ehkäisisi esimerkiksi valitusten sekä naapuririitojen syntyä.

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

Huolehditaanko kiertotalousajattelun toteutumisesta MASA-asetuksen laatimisen ja maa-ainesmuistion uudistamisen yhteydessä niin, että maa-aineksen hyödyntämisen aidosti mahdollistetaan tasapuolisesti ympäri Suomea suunnitelmallisuusvaatimusta supistamalla?

 

Helsingissä 24.11.2022

Jari Myllykoski, vas.

•
Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski on tehnyt lakialoitteen yhdessä Kim Bergin (sd.), Antero Laukkasen (kd.), Arto Satosen (kok.), Rami Lehdon (ps.), Joakim Strandin (r.), Mikko Kärnän (kesk.) ja Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) kanssa, jossa ehdotetaan väliaikaisia muutoksia ulosottokaareen käynnissä olevan energiakriisin vuoksi.

Lakialoitteessa ehdotetaan mahdollisuutta ulosoton toimeenpanon lykkäämiseen, maksuaikojen pidentämiseen ja määräaikaiseen ulosoton keskeyttämiseen, kuten tehtiin aiemmin myös COVID-19 -epidemian aikana poikkeustilanteesta johtuvien kohtuuttoman kielteisten taloudellisten vaikutusten hillitsemiseksi.

Käynnissä olevasta energiakriisistä johtuva sähkön pörssihinnan ja määräaikaisten kiinteähintaisen sähkösopimusten voimakas kallistuminen vaikuttaa erityisen voimakkaasti jo valmiiksi haavoittuvassa taloudellisessa asemassa oleviin kotitalouksiin. Hallitus on tehnyt aiemmin syksyllä päätöksiä täsmätoimista kallistuvan sähkön osittaisesta kompensoimisesta kuluttajille tulonsiirtojen ja verovähennysten kautta.

Meidän täytyy tukea ihmisten taloudellista selviytymistä yli poikkeuksellisen tilanteen.

– Lakialoite on tärkeää jatkoa jo sovituille energian hinnan nousua kompensoiville päätöksille. Maksamattomista sähkölaskuista johtuvien maksuhäiriömerkintöjen määrä on jo nyt kasvanut noin viidenneksellä, vaikka hintapiikki on vasta edessä tulevana talvena. Meidän täytyy tukea ihmisten taloudellista selviytymistä yli poikkeuksellisen tilanteen, toteaa Myllykoski.

Lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian ja se olisi voimassa 31.12.2023 asti.

Alla lakialoite kokonaisuudessaan:

Lakialoite
laiksi ulosottokaaren väliaikaisesta muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa ehdotetaan säädettäväksi laki ulosottokaaren väliaikaisesta muuttamisesta. Laki vastaisi sisällöltään COVID-19 -epidemian aikana ulosottokaaren väliaikaisesta muuttamisesta annettua lakia.

Lakialoitteessa ehdotetaan muutettavaksi ulosottokaarta väliaikaisesti Euroopan laajuisesta energiakriisistä johtuen. Ulosottokaarta ehdotetaan muutettavaksi siten, että säädetään ulosottomenettelyn keventämisestä, rajoittamisesta ja täytäntöönpanon lykkäämisestä. Ulosottokaarta muutettiin väliaikaisesti vastaavalla tavalla covid-19-epidemian aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien helpottamiseksi ja niiden kohtuuttomien seurausten estämiseksi.

Ulosottokaaren väliaikaiset säännökset energiakriisin vuoksi olisivat voimassa 31.12.2023 saakka.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

PERUSTELUT

Energian hinnat ovat nousseet tuntuvasti viimeisen vuoden aikana Suomessa ja muualla Euroopassa johtuen keskeisesti Ukrainan sodan vaikutuksista energiamarkkinoihin. Monet Euroopan maat ovat riippuvaisia venäläisestä fossiilienergiasta, erityisesti maakaasusta. Venäläisen maakaasun saatavuuden heikentyminen ja valtioiden aktiivinen irtaantuminen sen käytöstä on luonut niukkuutta energiamarkkinoille, joka on nostanut sähkön hintaa voimakkaasti. Voidaan puhua jo energiakriisistä.

Suomessa energiahinnat ovat nousseet vähemmän kuin euroalueella keskimäärin, mutta silti merkittävästi. Sähkön pörssihinta on ollut historiallisesti tarkasteluna tavalliseen tasoon nähden moninkertainen, joka on kasvattanut tuntuvasti monien kuluttajien sähkölaskua. Vastaavasti monet kuluttajat ovat sitoutuneet määräaikaisiin kiinteähintaisiin sähkösopimuksiin, joiden sopimuskaudet ovat päättymässä. Uusia määräaikaisia sähkösopimuksia ei joko tehdä lainkaan tai tällä hetkellä tehtävissä sopimuksissa kuluttajat sitoutuvat merkittävästi totuttua korkeampaan hintatasoon, jolla on vaikutuksia kotitalouksien taloudelliseen asemaan.

Energiakriisin aiheuttaman taloudellisen ahdingon ennakoidaan pahenevan tulevana talvena. Esimerkiksi asuintalojen lämmitykseen käytetään Suomessa yleisimmin sähkölämmitystä, ja nyt näköpiirissä on jopa nelinumeroisia kuukausittaisia sähkölaskuja. Osa kotitalouksista kohtaa merkittäviä maksuvaikeuksia tilanteessa. Asiakastieto Oy:n mukaan maksamattomista sähkölaskuista aiheutuneiden maksuhäiriömerkintöjen määrä on kasvanut 18 prosenttia vuonna 2022, vaikka hintapiikin odotetaan olevan vasta edessä talvella 2023.

Kotitalouksien tilanteen helpottamiseksi hallitus on tehnyt päätöksiä täsmätoimista, joilla vastataan energian hintojen nousuun. Keskeisiä toimia ovat esimerkiksi kotitalousvähennyksen kautta tehtävä tuloverotuksen sähkövähennys sekä Kelan myöntämä sähkötuki. Laajempaan inflaatiokehitykseen kytkeytyen myös ulosottoon on tulossa määräaikaisia muutoksia suojaosan tason ja vapaakuukausien määrän suhteen vuodelle 2023.

Tässä lakialoitteessa esitetään edelleen toimenpiteitä, joilla tukea erityisesti ulosoton vuoksi haavoittuvaisessa taloudellisessa asemassa olevia kotitalouksia. Vuonna 2020 COVID-19 -epidemiasta johtuen ulosottokaareen tehtiin väliaikaisia muutoksia, jotka olisi syytä ottaa jälleen määräaikaisina käyttöön energiakriisin vaikutusten lievittämiseksi.

Ulosottokaari mahdollistaa normaalioloissa lainkäyttäjälle hyvät mahdollisuudet huomioida erilaiset poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi normaalia ulosottomenettelyä voidaan joko lykätä tai rajoittaa. Väliaikaisen lain tavoitteena on, että energiakriisistä aiheutuvat taloudelliset vaikeudet voidaan ottaa vielä voimassa olevaa säännöstöä paremmin huomioon ulosottomenettelyssä oikeudenmukaiseksi koettavan ulosottomenettelyn muodostamiseksi.

Ulosottokaaren väliaikaisten COVID-19 -epidemian aikana säädettyjen säännösten avulla haluttiin varmistaa, että ulosotolla on lainsäädäntöön perustuva mahdollisuus myöntää ulosottomenettelyssä poikkeuksellisen taloustilanteen huomioivia joustoja. Joustojen tarkoituksena oli turvata kansalaisten ja yritysten taloudellista selviytymistä epidemian aiheuttamista vaikeuksista. Ulosottomenettelyä koskevilla väliaikaisilla joustoilla pystyttiin paremmin turvaamaan molempien osapuolten oikeuksia poikkeusoloissa.

Nyt energiakriisi vaatii vastaavia joustoja ulosottomenettelyyn. Energiakriisin ajaksi säädettävällä väliaikaisella lailla on tarkoitus helpottaa velallisten mahdollisuutta saada COVID-19 -epidemian aikaisen sääntelyn tavoin rajoitettu tai kevennetty ulosottomenettely. Helpotukset on tarkoitettu niille, joiden taloudellista tilannetta energiakriisi ja siitä johtuva energian hintojen nousu ovat vaikeuttaneet.

Väliaikaisella lailla velallisella olisi mahdollisuus hakea vapaakuukautta, vaikka ulosmittaus ei olisi kestänyt yhtäjaksoisesti vielä vuotta tai lähes vuotta. Velalliselle voitaisiin myöntää lisää maksuaikaa ja säädettäisiin ulosmittauksen määrän rajoittamisesta, mikäli henkilön maksukyky on olennaisesti heikentynyt. Myös häätöjen täytäntöönpanoa tai muuttopäivää voidaan lykätä ja ulosoton joutuisuusvaatimukseen COVID-19 -epidemian aikana tehty muutos on tarkoitus ottaa tässä tilanteessa käyttöön.

Edellä olevan perusteella ehdotan
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki
ulosottokaaren väliaikaisesta muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan väliaikaisesti ulosottokaaren (705/2007) 1 luvun 20 §, 3 luvun 21 §, 4 luvun 6, 51, 52 ja 64 § sekä 7 luvun 4 §, sellaisina kuin niistä ovat 4 luvun 51 ja 64 § osaksi laissa 60/2018, seuraavasti:

1 luku
Yleiset säännökset

20 §
Avoimuuden vaatimus

Ulosottomiehen tulee tiedustelun johdosta ja havaitessaan tilanteen niin vaativan omatoimisesti ilmoittaa velalliselle tämän oikeudesta pyytää ulosoton määrän rajoittamista sekä antaa asianosaisille tarvittaessa muuta ohjausta ulosottoasiassa ja tietoja täytäntöönpanon vaiheesta sekä muista heille merkityksellisistä seikoista. Ulosottomiehen tulee antaa asianosaisille tietoa Venäjän käymän hyökkäyssodan aiheuttamien energian tarjontahäiriöiden ja niiden takia jyrkästi kohonneiden hintojen (energiakriisin) perusteella annettavista täytäntöönpanoa rajoittavista säännöksistä.

3 luku
Yleiset menettelysäännökset

21 §
Joutuisuusvaatimus

Täytäntöönpanotoimitus on pidettävä ja muut täytäntöönpanotoimet suoritettava ilman aiheetonta viivytystä. Täytäntöönpanotoimia saadaan kuitenkin lykätä, jos sitä voidaan pitää vastaajan edun mukaisena eikä lykkääminen aiheuta hakijalle erityistä haittaa. Energiakriisin aiheuttaman lisäajan tarve on huomioitava tehtäessä täytäntöönpanotoimia tai asetettaessa määräaikoja ulosoton hakijoille tai vastaajille. Jos toimitukselle on säädetty määräaika, sitä on noudatettava.
4 luku
Ulosmittaus
6 §
Maksuaika
Jollei velallinen maksa hakijan saatavaa viimeistään maksukehotuksessa asetettuna määräpäivänä, toimitetaan ulosmittaus. Ulosottomies saa kuitenkin antaa velalliselle pyynnöstä maksuaikaa, jos velallinen todennäköisesti maksaa saatavan maksuaikaa saatuaan. Maksuaikaa voidaan antaa enintään kuusi kuukautta maksukehotuksen määräpäivästä laskettuna. Jos velallinen osoittaa hakijan siihen suostuneen, maksuaikaa voidaan antaa tätä pitempi aika hakemuksen raukeamatta, ei kuitenkaan yli kahtatoista kuukautta. Tarvittaessa ulosottomies saa toimittaa maksuaikana turvaavan ulosmittauksen.
Ilman hakijan suostumusta ulosottomies ei saa antaa maksuaikaa, jos perittävänä on lapsen elatusapu.
Maksuaikaa koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta.

51 §
Olennaisesti heikentynyt maksukyky

Jos velallisen maksukyky on sairauden, työttömyyden, velallisen maksaman elatusavun, energiakriisistä johtuvan väliaikaisen maksuvaikeuden taikka muun erityisen syyn vuoksi olennaisesti heikentynyt, palkasta ulosmitataan toistaiseksi tai määrättynä aikana säännönmukaista pienempi määrä.

52 §
Vapaakuukausien perusteet

Sen jälkeen, kun palkan ulosmittaus on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden, ulosmittaus on keskeytettävä määräajaksi (vapaakuukaudet), jos:
1) ulosmittaus on toimitettu tämän luvun 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna tulorajaulosmittauksena;
2) velallisen välttämättömät asumiskustannukset tai muut elinkustannukset ovat hänelle ulosmittauksen jälkeen jäävään määrään nähden korkeat;
3) velalliselle on aiheutunut energiakriisistä johtuva väliaikainen maksuvaikeus; tai
4) keskeyttämiseen on muu erityinen syy.
Velalliselle voidaan antaa vapaakuukausia myös, jos hänelle on aiheutunut energiakriisistä väliaikainen maksuvaikeus, vaikka ulosmittaus ei ole jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti yhtä vuotta.

64 §
Luonnollisen henkilön toistuva elinkeinotulo

Jos velallinen on elinkeinoa harjoittava luonnollinen henkilö, hänen saamastaan toistuvasta elinkeinotulosta jätetään ulosmittaamatta viisi kuudesosaa. Velalliselle voidaan jättää:
1) tätä enemmän, jos velallinen voi siten jatkaa elinkeinotoimintaa, on ryhtynyt elinkeinonharjoittajaksi pitkän työttömyyden jälkeen tai jos velallisen maksukyky on energiakriisistä johtuvan väliaikaisen syyn tai muun erityisen syyn vuoksi olennaisesti heikentynyt; tai
2) tätä vähemmän, jos sitä voidaan pitää velallisen varallisuusasemaan nähden kohtuullisena tai jos velallinen on olennaisesti laiminlyönyt elinkeinoonsa liittyviä maksuvelvoitteita.
Lisäksi noudatetaan soveltuvin osin, mitä suojaosuudesta, menettelystä sekä maksusuunnitelmasta ja maksusopimuksesta palkan ulosmittauksessa säädetään.
Tuki, jonka luonnollinen henkilö saa julkisyhteisöltä elinkeinoansa varten, ulosmitataan 1 momentin mukaisesti. Eräiden määrätarkoitukseen myönnettyjen varojen ulosmittauskiellosta säädetään 19 §:n 1 momentin 6 kohdassa.

7 luku
Muun kuin maksuvelvoitteen täytäntöönpano

4 §
Muuttopäivä

Ulosottomies ei saa ilman painavaa syytä määrätä muuttopäivää aikaisemmaksi kuin viikko eikä myöhemmäksi kuin kaksi viikkoa muuttokehotuksen tiedoksisaantipäivästä. Määrättyä muuttopäivää voidaan lykätä, jollei siitä aiheudu hakijalle tuntuvaa haittaa. Häätö on kuitenkin toimitettava neljän kuukauden kuluessa asian vireilletulosta, jollei energiakriisistä taikka muusta erityisen painavasta seikasta pitempään lykkäämiseen ole perusteltua syytä. Hakijan suostumuksella häätöä voidaan lykätä hakemuksen peruuntumatta enintään kaksitoista kuukautta asian vireilletulosta. Lykkäystä koskevaan ulosottomiehen päätökseen ei saa hakea muutosta.
Hakijan vaatimuksesta häädettävän on maksettava hakijalle vuokra lykkäyksen ajalta muuttopäivästä lukien entisten ehtojen mukaisesti. Lykkäyksen ehdoksi voidaan asettaa lykkäysajan vuokran maksaminen etukäteen, jos sitä voidaan pitää häädettävän kannalta kohtuullisena.
Jos kysymyksessä on avioliittolain (234/1929) mukainen yhteiselämän lopettaminen tai muu siihen rinnastettava häätö, häätö on toimeenpantava muuttopäivää määräämättä niin pian kuin se kohtuudella käy päinsä.

•

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski on tehnyt kirjallisen kysymyksen vapaa-ajan kalastuksen palauttamisesta liikuntaedun piiriin. Kysymyksellään Myllykoski kirittää hallitusta laajentamaan liikuntaedun soveltamisalaa koskemaan esimerkiksi kalastuslupia tai kalastusopaspalveluita vielä ennen vaalikauden päättymistä.

 

Valtiopäivätoimi on jatkoa Myllykosken vuonna 2020 asiasta tekemälle toimenpidealoitteelle, joka sai eduskunnassa kannatusta yli puoluerajojen. Aloitteen pohjalta valtiovarainministeriössä laadittiin selvitys kulttuuri- ja liikuntaedun käyttöalan laajentamisesta.

 

  • Vielä on aikaa laittaa tuulta purjeisiin, jotta kalastuksen iloista pääsisi nauttimaan yhä useampi matalammalla kynnyksellä. Sekä tuoreessa valtiovarainministeriön selvityksessä että maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa valtion ensi vuoden budjetista näytetään vihreää valoa laajennukselle, Myllykoski toteaa.

 

Liikuntaedun soveltamisalasta päätetään vero-ohjeessa, joissa liikunta määritellään fyysiseksi aktiivisuudeksi, joka ylläpitää taikka parantaa työntekijän fyysistä hyvinvointia ja terveyttä. Monet toimialan järjestöt, kuten Kalatalouden Keskusliitto ovat jo pidempään ajaneet kalastuksen saattamista liikuntaedun piiriin pitäen nykyistä käytäntöä perusteettomana.

 

  • Jokainen siimaan tarttunut tietää, että kalastus pitää sekä mielen että ruumiin vetreänä. Kevyt luonnossa liikkuminen tekee hyvää ja stressitasot painuvat pohjalukemiin kohoa tuijotellessa. Kalastuslupien hinnoissa on jälleen nousupaineita, ja laajennus madaltaisi osaltaan harrastamisen kynnystä. Kysymys on myös elinkeinojen tukemisesta sekä kansallisen kulttuurimme vaalimisesta, Myllykoski huomauttaa.

 

Alla kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

 

Kirjallinen kysymys

vapaa-ajan kalastuksen palauttamisesta liikuntasetelin piiriin

 

Eduskunnan puhemiehelle

 

Työnantaja voi tarjota työntekijälle omaehtoisen liikuntaedun, jonka tarkoituksena on edistää työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia verotuksellisin keinoin. Tyypillisin tapa liikuntaedun toteuttamiselle on liikunta- ja kulttuurisetelit, eli virikesetelit, jonka työnantaja voi vähentää verotuksessa, ja joka on vastaavasti työntekijälle verovapaa. Verohallinto määrittelee ohjeessaan, että mitkä liikuntamuodot kuuluvat verovapaan liikuntasetelin soveltamisalaan.

 

Toimenpidealoitteessa TPA 146/2020 vp ehdotettiin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin vapaa-ajan kalastuksen palauttamiseksi työntekijöille tarjottavien verotuettujen omaehtoisten liikuntaetujen joukkoon siten, että jatkossa erilaisia kalastuspalveluja ja kalastukseen liittyviä maksuja voi maksaa myös liikuntasetelillä tai muulla vastaavalla maksuvälineellä.

 

Hallitus linjasi syksyllä 2021 talousarvioneuvottelussaan, että kulttuuri- ja liikuntasetelin käyttöalan laajentamista selvitetään erillisellä selvityksellä. Valtiovarainministeriön laatimassa selvityksessä (VN/15545/2022) todetaan, että liikunta- ja kulttuuriedun soveltamisalan tarkentamista voidaan pitää yksittäisiltä osin perusteluna. Esimerkkinä perustelluista edun laajentamisen mahdollisuuksista mainitaan henkilön fyysistä aktiivisuutta vaativat harrastukset, joista kalastus nostetaan edelleen esille yhtenä esimerkkinä. Valtiovarainministeriön selvityksen perusteella voidaan pitää perusteltuna, että edun soveltamisalaa laajennettaisiin myös kalastukseen. Vaikka kalastus aktiviteettina on ilmaista, voisi esimerkiksi kalastuslupien tai kalastusopaspalveluiden hankkiminen olla edun piirissä, kuten TPA 146/2020 vp esittää.

 

Myös maa- ja metsätalousvaliokunta huomioi asian omassa hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2023 koskevassa lausunnossaan (MmVL 25/2022 vp). Lausunnossa valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus arvioi selvityksen perusteella verovapaan omaehtoisen liikunta- ja kulttuuriedun käyttöalan laajennusmahdollisuuksia, ja kiirehtii toimia virikeseteleiden käytön laajentamiseksi vapaa-ajankalastukseen ja metsästykseen.

 

Vapaa-ajan kalastus sekä metsästys parantavat ja ylläpitävät fyysistä kuntoa sekä vähentävät stressiä. Ne ovat niin ikään tärkeä osa suomalaista kulttuuria, jonka lisäksi laajennuksella olisi myönteisiä vaikutuksia myös kalastuspalveluita tarjoaville yrityksille.

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

Mihin toimiin hallitus voisi vielä ryhtyä, että laajaa kannatusta nauttiva toive saada vapaa-ajan kalastus palautettaisiin työntekijöille tarjottavien verotuettujen omaehtoisten liikunta- ja kulttuuriedun soveltamisalaan joukkoon siten, että jatkossa erilaisia kalastuspalveluja ja kalastukseen liittyviä maksuja voi maksaa myös liikuntasetelillä tai muulla vastaavalla maksuvälineellä?

•

Kirjoitus on julkaistu alunperin Satakunnan Kansassa.

Elämme tällä hetkellä todellista ja vakavasti otettavaa varautumisen aikaa, sille on syynsä. Koronan jälkimainingit ja Venäjän oikeudeton hyökkäyssota Ukrainaan.

Ruoalla, vedellä, tarpeellisilla lääkkeillä ja paristoilla toimivalla radiolla pääsee jo pitkälle – tai ainakin suosituksia noudattamalla 72 tunnin päähän.

Myös pankkimaailmasta kantautuu kehotuksia varautumiseen: Suomen Pankin asiantuntija kannustaa suomalaisia keräämään "maksamisen kotivaraa". Samaa ovat hokeneet myös liikepankkien topakat emännät ja isännät.

Nyt ei painokkaasti julisteta käteisestä rahasta luopumista, koska maailma on eri asennossa kriiseineen. Nyt pankit kehottavat kansalaisia yhdessä Suomen Pankin kanssa varaamaan kahisevaa kotiin patjan alle.

Kriisiin varautumisessa ajatus kotivaran hankkimisesta on kaiken kaikkiaan suositeltavaa. Mutta kuinka pitkälle kansalaisen vastuu on kohtuullista ulottaa?

Mahdolliset kyberhyökkäykset voivat aiheuttaa pitkäaikaisia katkoksia pankkiliikenteessä ja myös sähkökatkosten uhka langettaa varjon pankkien ylle. Verkkomaksujen tekeminen ja käteisen rahan nostaminen voi olla ajoittain katkolla.

Varautuminen on viisautta, mutta jos edessä on pahimmillaan viikkojen katkos digipankkipalveluissa, ei sellaisessa tilanteessa ole järkevää tai monille mahdollistakaan kasata keittiön sokkeliin hätävaraa.

Tällä hetkellä enää noin 7 prosenttia ihmisistä käyttää pääsääntöisesti käteistä. Maksuliikenne on kriittistä infrastruktuuria, jolle tulee olla keskitettyjä ja pitkälle mietittyjä vaihtoehtoja – siinä ei muutama seteli patjan alla kanna kovin kauas.

Ei voi siis olla yksittäisen kansalaisen vastuulla kerätä rahaa kotiinsa ja toivoa sormet ristissä, ettei pahempaa katkosta ole tulossa.

Monet meistä ovat elämässään saaneet nähdä pankkien palvelutason laskun – jos löydät jostain konttorin, sinne on turha mennä ilman ajanvarausta ja jos käännät kolikkoakaan tililläsi, näkyy se heti palvelumaksuissa.

Kehtaan sanoa, että on jokseenkin edesvastuutonta kehottaa kansalaisia, joilla sattuu olemaan nostettavaa rahaa pankissa, varaamaan sitä kotiin isompia määriä. Ja kun kerran kehtaan, niin perustelen sitä sillä, että kyllä vanhusten ovilla kohta olisi kaikennäköistä kulkukauppiasta koputtelemassa.

Pankkien ja koko finanssisektorin tulee huolehtia käteisen rahan saamisesta, jos digitaalinen raha ei liiku ja automaatit simahtaa.