Verottaja syrjii vapaa-ajan kalastusta, sen pitää muuttua

Kalastaminen on osa perinteistä suomalaista eräkulttuuria. Ei ole montaa mukavampaa tapaa viettää vapaapäivää kuin etsiä hyvää perhopaikkaa metsässä kiemurtelevasta joesta tai soudella lähisaaren kaislikon reunaan uistinta heittelemään. Kalastukseen kuuluu luonnossa oleminen, järven selällä soutaminen ja joessa kahlaaminen. Kaikki tämä, puhumattakaan itse kalanvonkaleen narraamisesta, virkistää mieltä ja parantaa fyysistä hyvinvointia. Kalastuksen liikunnallinen merkitys on kiistaton.

Koronavirus on todella harmillisesti keskeyttänyt monet liikunta- ja kulttuuriharrastukset. Kalastus on kuitenkin liikuntamuoto, jota voi harrastaa etäällä muista. Se on itse asiassa juuri yksi sen viehätyksistä. Siksi nyt kaivataan nopeita toimia, jotka parantavat ihmisten pääsyä opastettujen kalastuspalveluiden äärelle. Mitä mainioin keino ohjata ihmisiä kalastuksen pariin tällaisena aikana on liikunta- ja kulttuuriseteli eli niin sanottu virikeseteli.

Tästä huolimatta verottaja syrjii vapaa-ajan kalastusta eikä hyväksy kalastuspalveluita tai -maksuja maksettavaksi virikesetelillä. Kysynpä vaan, miksi?

Suomalaiset työnantajat ovat pitkään voineet tarjota työntekijöilleen omaehtoista liikuntaetua, jonka työnantaja voi vähentää yrityksen verotuksessa ja jonka työntekijä saa verovapaasti. Etua on mahdollista tarjota 400 euron arvosta kullekin työntekijälle vuoden aikana. Edun tarkoituksena on verotuksellisin keinoin edistää työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia sekä laajemmin ohjata kulutusta kohti liikuntapalveluja. Yleensä liikuntaetu tarjotaan työnantajan järjestämällä kohdennetulla maksuvälineellä, kuten virikesetelillä.

Mielestäni jokainen liikunnan tai kulttuurin parissa vietetty hetki on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Siinä säästetään yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia. Veroetu menee tässä juuri oikeaan paikkaan!

Korona on ollut julma leikkuri ihmisten ohjattujen liikunta ja kulttuuripalveluiden saatavuudessa. Koronan sulkiessa sisätiloja ovat suomalaiset onneksi löytäneet kansallispuistomme ja luonnossa liikkumisen ilon aivan ennennäkemättömällä tavalla. Vierailut kansallispuistoissa ovat kasvaneet roimasti. Nyt onkin oikea aika ulottaa myös kalastuspalvelut ja kalastukseen liittyvät maksut liikuntaedun piiriin.

Suomen luonto ja kalavedet ovat maailman mittakaavassa jotain aivan erityistä paitsi laadultaan niin käytettävyydeltään. Meillä on jokamiehenoikeus, joka antaa kaikille mahdollisuuden liikkua ja nauttia luonnosta. Kaikille kalaan lähteminen ei kuitenkaan ole yks kaks itsestään selvä juttu eivätkä siihen liittyvät vastuut ja pelisäännöt ole välttämättä kaikilla tiedossa. Siksi on tärkeää edistää opastamista ja ohjaamista.

Vastuullinen kalastaminen ja kalan käsittely ovat taitoja, jotka täytyy oppia. Kukaan ei ole niissäkään seppä syntyessään. Usein taidot periytyvät vanhemmalta lapselle, mutta ei aina. Siksi on hienoa, että Suomessa toimii lukuisia yhdistyksiä, jotka edistävät kalastusharrastusta. Myös kalastuspalveluyrityksillä on paikkansa vastuulliseen kalastamiseen opastamisessa ja erilaisten kalastuskokemusten mahdollistajana.

Nyt on oikea aika tehdä päätöksiä ja olla edistämässä suomalaisten kansanterveyttä. Mahdollistetaan työntekijöille kalastuksen lupamaksujen ja kalastuspalveluiden maksaminen työnantajien kustantamilla liikunta- ja kulttuuriseteleillä. Olen jättänyt asiasta toimenpidealoitteen yhdessä seitsemän eri eduskuntaryhmän kansanedustajan kanssa.