Ruokakuvia vai kauhukuvia

Monen syyn summana tutkijat ennakoivat suomalaisten elintarvikkeiden hintojen kasvavan tulevaisuudessa. Jos suomalaisia peltoja ei viljellä, huoltovarmuus katoaa. Olen samaa mieltä asiantuntijoiden kanssa: Tästä seuraa hintojen voimakas nousu, niin voimakas, että kansainvälisen kriisin ulottuessa Suomeen, voimme kokea sadan viidenkymmenen vuoden takaisen katastrofin, vähempiosainen kansa näkisi nälkää. Asiantuntijoiden kauhukuvan nostaa potenssiin kymmenen, peltojen siirtyminen ulkolaiseen omistukseen turvaamaan omistajansa ruokahuoltoa.

Ruuan omavaraisuus Suomessa ja maailmalla on erityisessä keskiössä nyt ja tulevaisuudessa. 16 tulevaisuuden asiantuntijaa ennakoi,  että ”meitä asuu Suomessa vuonna 2042 jopa useampi miljoona ihmistä enemmän kuin vuonna 2017, jolloin asukkaita oli 5,5 miljoonaa.”  Asiantuntijoiden mukaan väestön kasvu ei johdu syntyvyyden kasvusta vaan ”uusia asukkaita on tullut etenkin Afrikasta, Aasiasta ja Lähi-idästä. Moni on joutunut jättämään kotinsa ilmastonmuutoksen aiheuttamien luonnonmullistusten, liikakansoituksen tai uskonnollisten konfliktien takia.” Uskon, että panostamalla määrätietoisesti tutkimukseen ja viljelyn kehittämiseen voisimme edelleen olla omavaraisia ruokatuotannon osalta, vaikka väestömäärä voimakkaasti kasvaisi. Hillittykin ilmastonmuutos tekee Suomesta viljavan ja suurempien satojen maan. Toisaalta ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt ovat uhka sadoille.

Omavaraisuus ja  puhdas ruoka - Suomen valtit tulevaisuudessa

LUKEn tutkija Kalle Hoppula muistuttaa kuinka tärkeää on, ettei nykyistä ruuantuotantoa, puutarhatuotantoa ja maataloutta ajeta alas, vaikka kannattavuus onkin nyt heikko. Meidän tulee nyt nähdä tulevaisuuteen ja uskoa suomalaiseen ruuantuotantoon. Suomi on yksi maailman puhtaimmista alkutuotannon maista ja elintarvikkeiden tuottajista. Maailmalla halutaan jatkossa luonnollisia ja puhtaita makuja ja niille on kysyntää. Kun kysyntä kasvaa, tarkoittaa se suomalaisten elintarvikkeiden hintojen nousua myös kotimaassa. Ruuan hintaa maailmalla ja Suomessa nostaa myös se fakta, että viljelykelpoisen maan pinta-ala maailmalla vähenee voimakkaasti ilmastonmuutoksen takia. Luonnonmukaisten elintarvikkeiden hinnat siis nousevat, vaikka uudet ruuantuotantoteknologiat ovat arkipäivää 2040-luvulla. Keinoliha ja muutkin kantasoluista kasvatetut elintarvikkeet löytyvät silloin kauppojen hyllystä.

Maailma odottaa meitä ja ostaa meiltä

Suomella on mahdollisuus olla 2040-luvulla yksi maailman johtavista korkealuokkaisten elintarvikkeiden tuottajista. Meidän pitää jatkossa muistaa, ettemme tyydy viemään eettisesti tuotettuja ja puhtaita elintarvikkeita raaka-aineina ns. bulkkina maailmalle.
Meillä tulee olla kymmenkertaisesti nimisuojattuja tuotteita, joiden pohjalta kerromme mielenkiintoisia tarinoita ja luomme niistä brändejä, joilla valloitamme maailman. Valtion ja alan tuottajien kanssa yhdessä tehdyt markkinointisatsaukset ovat avanneet maailmanmarkkinat ja olemme myös oppineet myymään eli tekemään kauppaa. 2040-luvulla puhtaus ja eettisyys ovat arvo, joka myy itse itseään.
Meidän tulee valmistautua päättämään miten kehitämme ja turvaamme elintarvikkeiden jalostamisen Suomessa. Tuleeko mahdollistaa, että lainsäädäntö/verotus suosivat jalostettujen elintarvikkeiden vientiä? Kotimainen jalostus kun luo työtä ja hyvinvointia.
Omistamisen merkitys
Asia, jota tulevaisuuden tutkijat ja asiantuntijat eivät ole huomioineet, on suomalaisen maan, metsän ja veden omistaminen.  Suomessa maan omistaminen on viljelysmaan omistajalle (aktiiviviljelijälle) lähes pyhää. Tulevaisuudessa maanomistaja, jolla ei ole jatkajaa tilalleen on toinen. Uhkana on, että naapurin hyväkin tarjous kalpenee esimerkiksi kiinalaisen ostotarjouksen edessä, omistaja kuitenkin pohtii mitä lapsilleen perinnöksi jättää.
Tiedetään, että Kiina on vuokrannut Ukrainasta 3 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata vuonna 2013. Vuonna 2010 Maailmanpankin arvion mukaan edellisten kolmen vuoden aikana ulkomaiset yhtiöt olivat vuokranneet tai ostaneet Afrikasta 60 miljoonaa hehtaaria maata. Tulisiko meidän varautua lainsäädännöllä siihen, että Suomen pellot voivat tulevaisuudessakin tuottaa ruokaa suomalaisille suille ja raaka-ainetta elintarviketeollisuudelle. Ilman omistamista ja vahvaa kansallista lainsäädäntöä olemme luonnonvarojamme kanssa EU:n ja WTO:n säätelyn ja markkinoiden armoilla. Esimerkiksi Ranska osaa protektionismin pelikentän laiva- ja terästeollisuudessa, joten ei kai ole suuri synti, jos me Suomessa haluamme varmistaa ruuaksi kelpaavien luonnonvarojemme säilymisen kansallisissa käsissä. Haiskoon ajatus sitten väkevästi protektionismille, niin vapaan markkinatalouden pelastavaan voimaan ei Suomessa ruuantuotannon suhteen pidä tuudittautua.
Suomessa on siis kaikki edellytykset tuottaa ruokaa omiin ja viennin tarpeisiin myös 2040-luvulla. Se kuitenkin edellyttää, että viljelysmaat ovat suomalaisessa omistuksessa ja sato kulkee edelleen ”pellolta pöytään” eikä pellolta laivaan.