Puhe ajankohtaiskeskustelussa teollisuuspoliittisen ohjelman valmistelusta 13.3.2014

Arvoisa puhemies,

 

Tyytyväisenä totean, että Eduskunnan Teollisuusryhmän aloitteen pohjalta nyt toteutuu keskustelu teollisuuspoliittisesta ohjelmasta, joka on hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen kannalta aivan ratkaiseva asia.

Teollisuus on modernin yhteiskunnan ja talouden selkäranka. Vaikka palveluiden ja tietotyön painoarvo kasvaa, ovat perus- ja vientiteollisuus kansantalouden moottori. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisessä maailmassa parhaiten pärjäävät maat, joiden teollinen pohja on kunnossa.

Ennen finanssikriisiä teollisuuden merkitystä ei aina täysin ymmärretty. Uskottiin teollisten työpaikkojen menettämisen olevan välttämätön vaihe siirryttäessä jälkiteolliseen yhteiskuntaan.

Viimeisten 10 vuoden aikana Suomesta on kadonnut yli 100 000 teollista työpaikkaa. Uusimpien tilastojen mukaan tuotanto jatkaa laskuaan. Suurin pudotus teollisuuden volyymissä tapahtui vuonna 2008, kun Yhdysvalloista lähtenyt finanssikriisi iski Suomeen ja Eurooppaan.

Tuotannon vähenemisestä ei kuitenkaan tule tehdä johtopäätöstä, ettei teollisuudella olisi edelleen keskeistä asemaa kansantaloudessa. Teolliset työpaikat synnyttävät ympäristöönsä lisää työtä palvelualoille, infrastruktuurin rakentamiseen ja monelle muulle alalle.

Yksi teollinen työpaikka synnyttää joidenkin arvioiden mukaan lähialueelleen noin kaksi muuta työpaikkaa.

Oikealla teollisuuspolitiikalla voimme vaikuttaa teollisuustyöpaikkojen säilymiseen. Esimerkiksi Saksassa teollisuuden selkäranka voi hyvin, koska maa tukee omaa teollisuuttaan ja pitää huolta sen toimintaedellytyksistä.

Arvoisa puhemies,

Hyvä teollisuuspolitiikka sisältää kaksi perustehtävää: on edistettävä uuden teollisuuden syntymistä ja turvattava jo olemassa olevan teollisuuden kehittyminen.

Yhdistämällä vahvan pohjan ja uudet innovaatiot luodaan synergiaa. Myös perusteollisuus voi uudistua ja hakea innovaatioita. Alueellisessa klusterimallissa yhteistyöstä lisäarvoa saavat yritykset muodostavat toinen toistaan tukevan, tasapainoisen verkoston.

Klusterimalli ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että vahva globaali vientiyritys alistaa alihankintaketjunsa torpparin asemaan, kuten konepajateollisuuden murhenäytelmästä käy ilmi.

Valtion ja kuntien on aktiivisella elinkeinopolitiikalla tuettava alueellisille vahvuuksille perustuvien klusterien muodostumista.

Tuotantolaitosten, yritysten tutkimus- ja kehityslaitosten sekä oppilaitosten yhteistyötä on tiivistettävä. Koulutusjärjestelmän on osaltaan tuettava teollisuusklustereita tarjoamalla koulutettua työvoimaa ja tekemällä
tutkimusyhteistyötä yritysten kanssa.

Esimerkiksi Satakunnan osalta metallurginen teollisuus ja elintarvikeala tarvitsevat koulutettua työvoimaa. Alaan liittyvän teknillistieteellisen koulutuksen tarjoaminen Porin yliopistokeskuksessa tukisi alueen yritysten
tutkimus- ja kehitystyötä. Itä- ja Pohjois-Suomessa vastaava vahvuusalue on puu ja metsä.

Oppia voisimme ottaa kaikki Vaasan seudulta, jossa energiateknologiaan perustuva klusteri on pärjännyt erinomaisesti. Vaasan energiateknologian klusteri perustuu vahvaan perusteolliseen pohjaan, innovatiivisuuteen sekä
alaan liittyvään koulutukseen.

Teollisuuden kannalta tärkeään koulutukseen tulee panostaa niin ammatti- kuin korkeakoulutuksessa. Kunkin talousalueen menestystekijät tulee tunnistaa ja niiden koulutukseen panostaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö elinkeinorakenteen tulisi olla monipuolinen ja myös muun yritystoiminnan edellytyksiä tukea.

Koulutuksessa on parannettava myös mahdollisuuksia kouluttautua uuteen ammattiin muuntokoulutuksen myötä. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen  menetelmillä henkilön aiempi koulutuksen ja työkokemus hyväksi luetaan hänen opiskellessaan uuteen ammattiin tai päivittäessään ammattitaitoaan. Näin mahdollistetaan pätevän työvoiman tarjonta teollisuusaloilla.

Arvoisa puhemies,

Keinot teollisuuden toimintaedellytysten vahvistamiseksi on valittava ennakkoluulottomasti. Kirvestä ei pidä heittää kaivoon esimerkiksi telakkateollisuuden kohdalla, vaan on haettava aktiivisesti keinoja näidenkin
kotimaisten teollisten työpaikkojen säilymiseksi.

Avainasemassa on kotimainen omistus ja myös valtion rooli on räätälöitävä tavoitetta tukevaksi. Valtionomistuksen tavoitteena on oltava kotimaisen teollisuuden kehittäminen ja työllisyyden turvaaminen. Valtionomistuksen
tehtäväksi ei riitä osinkojen tavoittelu valtion kassaan.

Kansalliset ohjauskeinot ovat tärkeitä luotaessa kotimaisen teollisuuden nousua. Jos halutaan cleantechiä, tarvitaan referenssilaitoksia ja niihin me pystymme vaikuttamaan poliittisella päätöksenteolla. Eli eri hankkeissa on
valittava palveluntarjoajaksi suomalainen yritys, mikäli vain mahdollista. Tarvitaan tervettä kansallista itsekkyyttä oman teollisuuden tukemisessa.

Arvoisa puhemies,

Valmistuva parlamentaarinen energia- ja ilmastotiekartta antaa hyvän pohjan sille, miten energiaintensiivinen teollisuus voisi tehdä investointeja Suomeen.

Energiaintensiivisen teollisuuden osalta olemme pakotettuja sähkön hinnan kompensointiin eurooppalaisten kilpailijavaltioiden vastaavien toimien seurauksena. Eurooppalaisen yhteistyön nimissä on välttämätöntä, että samat pelisäännöt pätevät kaikkiin unionin jäsenmaihin tasapuolisesti. Peruslähtökohtana tulee olla, että kilpailua vääristävät, epäterveet tuet täytyy poistaa.

Ilmastopolitiikassa tulee ottaa globaalimpi ote. Vähiten saastuttavilta laitoksilta tulee edellyttää pienempiä päästövähennyksiä kuin eniten saastuttavilta. Esimerkiksi teräksentuotanto Kiinassa tuottaa co2-päästöjä kolminkertaisesti Eurooppaan nähden. Teollisuuden siirtäminen löyhemmän ympäristösäätelyn maihin aiheuttaa hiilivuotoa ja vaikeuttaa ilmastonmuutoksen pysäyttämistä.

Ennustettava ja sitoutunut politiikka on investointien elinehto. Jos esimerkiksi EU sitoutuu tavoittelemaan 10 %:n osuutta biopolttoaineille, ei tavoitetta pidä myöhemmin muuttaa. Yhtäkkiset muutokset sotkevat laiteinvestoinnit ja siksi toiminnan on oltava pitkäjänteistä niin kotimaan kuin EU:nkin tasolla.

Arvoisa puhemies,

Suomessa on vähemmän uusia kasvuyrityksiä kuin muualla pohjoismaissa. Täällä yritykset kyllä kasvavat keskimäärin nopeammin ja suuremmiksi kuin muissa pohjoismaissa, mutta ongelmana on kasvuyritysten vähäinen määrä.

Suomi on toisaalta patenttien ja innovaatioiden luvattu maa, mutta niiden kaupallisessa hyödyntämisessä on parannettavaa.

Yritysrahoituksen kehittäminen on tässä keskiössä, suomalaisen sijoituskulttuurin tulisi kehittyä siihen suuntaan, että tuettaisiin kasvuyrityksiä. Tavoitteena tulee olla investointien tekeminen Suomeen ja tämä tulee ottaa myös yritystukien keskeiseksi kriteeriksi.

Kotimaisessa omistuksessa on runsaasti hyviä puolia. Kotimaiset omistajat pitävät toiminnan helpommin Suomessa ja toisaalta tuovat kaivattua pääomaa yrityksille.

Bisnesenkelien lisäksi yritykset tarvitsevat bisnesmaahisia. Kotitalouksien talletuksia on pankeissa 80 miljardin euron arvosta. Kasvuyrityksiä vauhdittaisi, mikäli kotitaloudet saataisiin houkuteltua sijoittamaan osan talletuksistaan vaikkapa monenkeskisen First North -markkinapaikan kautta.

Rahan liikkeelle saamiseksi on tehtävä tätä tukevia veroratkaisuja. Voidaan esimerkiksi pohtia oman sijoituksen suuruisen verottoman rajan säätämistä osinkoihin. Ihanteellista toki olisi pääomatulojen verottaminen palkkatulojen tapaan, jolloin piensijoittajien verorasitus pienenisi nykyisestä huomattavasti.

Ruotsissa First Northiin on listautunut yli 130 yritystä, jotka ovat keränneet 1,5 miljardia euroa pääomia. Suomessa listautuneita yrityksiä on vain neljä. Onko syynä suomalainen verotuskäytäntö vai erot sijoituskulttuurissa? Luultavasti molemmat, mutta kasvuyritysten rahoitus on saatettava kuntoon.

Työeläkelaitosten sijoituksissa suomalaisten osakkeiden osuus on 10 vuodessa tippunut lähes 10 prosenttiyksikköä. Mikäli työeläkelaitokset sijoittaisivat kotimaisiin yrityksiin, houkuttelisi se niihin myös muita sijoituksia. Näin kotimaiset yritykset saisivat rahaa kasvaa ja työllistää.

Pääomamarkkinat toimivat sitä paremmin, mitä enemmän niillä toimii erikokoisia tekijöitä, joilla on erilaisia näkemyksiä ja riskiprofiileja.

Yritysrahoituksen merkitys on erityisen tärkeää teollisuussektorilla, jossa työpaikkojen syntyminen edellyttää suurempia investointeja kuin muilla toimialoilla. Asiaa voi havainnollistaa suhteuttamalla yritysten tase niiden
henkilökuntaan. Näin laskien teollisuustyöpaikan "hinnaksi" voidaan arvioida vajaat 600 000 euroa.

Arvoisa puhemies,

Suomi sijaitsee Euroopan reunalla, mistä syystä logistiset tekijät eivät ole meidän puolellamme. Toisaalta pohjoisesta sijainnista on meille myös hyötyä. Haastavat ilmasto-olosuhteet luovat teollisuustuotteillemme luotettavat referenssit. Esimerkiksi arktisen laivanrakennuksen suhteen Suomella on kaikki valtit käsissään.

Sijaintimme edellyttää liikenneinfrastruktuurin toimivuutta. Esimerkiksi pohjoisen kaivannaisteollisuuden tuottamat raaka-aineet tulee voida sujuvasti kuljettaa teollisuuslaitoksiin niin Pohjois- kuin Etelä-Suomessa. Samalla on tärkeää huomata kaivannaisteollisuuden tärkeä rooli osana Suomen teollista ketjua.

Urho Kekkonen kysyi aikanaan, onko maallamme malttia vaurastua. Nyt tulee kysyä, onko meillä malttia pysyä vauraana.

Arvoisa puhemies,

Jos haluamme leipää lapsillemme ja hoivaa vanhuksille, tarvitsemme teollisuutta. Siksi Suomi tarvitsee teollisuuspoliittisen ohjelman. Toivon, että näillä saatesanoilla eduskunta käy aktiivisen keskustelun teollisuuden
merkityksestä maallemme.