Blogi

Tämä tästä katastrofista vielä puuttui! Sen lisäksi, että suojeltujen lintujen aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi Suomessa myönnetään poikkeuslupia liian vähän, on kuolleen linnun ruuaksi laittaminen ELY-keskuksen tulkinnan mukaan luonnonsuojelulain vastaista.

Haittojen ehkäisemiseksi ammuttu valkoposkihanhi ja merimetso pitää siis hävittää polttamalla tai hautaamalla. Tällä tavoin pakotamme omalla kansallisella lainsäädännöllämme ihmiset toimimaan epäeettisesti sekä hallitusohjelmaan kirjatun ruokahävikkitavoitteen vastaisesti. Tilanne on niin käsittämätön, että hävettää. Ahvenanmaalla, jossa asiasta päätetään itse, merimetso kyllä paistetaan pannulla.

Vastenmielinen luonnonsuojelulain tulkinta tuli esille, kun Varsinais-Suomen ELY-keskus myönsi toukokuun alussa 12 tohmajärveläiselle maanviljelijälle poikkeusluvan valkoposkihanhien ampumiseen. Kukin viljelijä saa ampua pelloillaan 20–40 valkoposkihanhea syysmuuttokaudella viljelyvahinkojen estämiseksi. Luvat ovat tervetulleita, mutta eivät riitä kaikkien vahinkojen ehkäisemiseen. On uskallettava puuttua myös hanhien kevätmuuton ongelmiin.

Elämään kuuluu yllätyksiä kyllä! Joskus ne vain osuvat kasvoille kuin märkä rätti. Tiedossa on muun muassa tapaus, jossa hanhet tuhosivat yksittäisen viljelijän 300 hehtaarin alan säilörehunurmea. Tiedossa ovat myös merimetsokolonnien aiheuttamat haitat paikallisille asukkaille ja mökkiläisille. Kalastajat ovat raportoineet saaliiden romahdusmaisesta vähenemisistä ja osa kalastajista on todennut elinkeinon harjoittamisen mahdottomaksi. Raumalla sataman laajennusinvestoinnit jouduttiin keskeyttämään.

Mitä sanoo EU?

Sain käsiini vastauksen, jonka maanviljelijä Aarno Lindfors oli saanut Europe Direct -tietopalvelusta. Yksiselitteisesti poikkeuslupien myöntäminen on jäsenmaiden omalla vastuulla. Tehdyistä poikkeuksista tulee vain raportoida jälkikäteen komissiolle. Raportit ovat kaikille avoimia ja niitä pääsee jokainen halutessaan tarkastelemaan. Raporttien perusteella tiedämme, että muiden EU-maiden viranomaiset toimivat määrätietoisemmin valkoposkihanhen ja merimetson aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi.

Suomessa (pl. Ahvenanmaa) poikkeusluvilla sai vuonna 2018 ampua 200 merimetsoa, Ruotsissa 12 251 ja Tanskassa 7918. Ahvenanmaalla luvissa ei ole ylärajoja, mutta vuosittain ammutaan noin 2000 merimetsoa. Valkoposkihanhen osalta Suomessa sai ampua 0, Ruotsissa 7195 ja Tanskassa 16 059.

Jokaista luontokappaletta pitää suojella ja aiheuttamamme monimuotoisuuden heikkeneminen pitää korjata, mutta asenteelliset ja sokeat toimenpiteet eivät silti saa aiheuttaa vakavaa haittaa omalle ruokaturvallisuudellemme.

Toivoa sopii, että maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän sekä ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen valkoposkihanhia koskeva vierailu tänään 26.5. Kiteellä, tuottaa sellaisia tuloksia, jotka mahdollistavat alueen elintarviketuotannon jatkumisen ja järkevöittää suomalaisten viranomaisten suhtautumista kansalaisten kärsimiin vahinkoihin.

Mikäli tästä ei kotikonstein selvitä, niin pyydetään apua EU:sta. Verkkouutisten mukaan europarlamentaarikko Petri Sarvamaa sai seuraavan vastauksen EU:n komissiolta kysymykseensä valkoposkihanhista: ”Komission yksiköt ovat valmiita avustamaan jäsenvaltioita näiden säännösten täysimääräisessä hyödyntämisessä.”

Tässä koronaviruspandemian puristuksessa suomalaiset pienpanimot ovat erityisen tukalassa asemassa. Suomessa toimii yli sata pienpanimoa, joista valtaosa on aloittanut toimintansa vasta viime vuosina. Monen nuoren pienpanimon kulurakenne on vielä verrattain raskas liiketoiminnan alkuinvestointien vuoksi, minkä takia ne ovat erityisen haavoittuvaisia koronaviruksen vastaisille rajoitustoimille, jotka aiheuttavat ulosmyynnin hiipumista. Ilman nopeita toimenpiteitä moni alan yrittäjistä joutuu lopettamaan toimintansa. Kärsijöinä ovat silloin työttömiksi jäävät työntekijät ja elinkeinonsa menettävät yrittäjät.

Samaan aikaan kun suomalaisten pienpanimoiden myynti on romahtanut, niin ulkomaisten oluiden verkkokauppatilausten määrä Suomessa kasvaa. Suomalaisilta pienpanimoilta vastaavanlainen verkkomyynti on laissa kielletty. Tämä asettaa kotimaiset toimijat eriarvoiseen asemaan ulkomaisiin kilpailijoihinsa nähden. Eihän näin voi olla. On erittäin kyseenalaista ja epäisänmaallista, että lainsäädännöllä ohjataan kuluttajia ostamaan tuotteita ulkomaisilta tuottajilta kotimaisten sijaan.

Pienpanimoille eräs ratkaisu olisi valtion rahoittamia tukipaketteja halvempi - tai oikeammin ilmainen. Myönnettäisiin väliaikainen etämyyntioikeus pienpanimoille, jotka tuottavat olutta alle 15 000 000 litraa kalenterivuoden aikana. Väliaikainen oikeus kestäisi 31.12.2020 asti ja koskisi pienpanimoiden itse valmistamien enintään 5,5 % alkoholia sisältävien alkoholijuomien etämyyntiä sekä pienempien, käsityöläisoluita valmistavien pienpanimoiden itse valmistamien käsityöläisoluiden etämyyntiä. Etämyynnin salliminen edesauttaisi myös suomalaisten pienpanimotuotteiden vientiä ja tasoittaisi alan kilpailutilannetta Euroopassa.

Ajatusta voidaan arvostella vastuuttomana alkoholipolitiikkana. Meille on todistettu ja varmaan onkin niin, että alkoholin saamisen edellytyksien helpottamisella on yhteytensä kulutukseen. Kuitenkin kulutus on vähentynyt Suomessa vuodesta 2007 aina vuoteen 2018, jolloin alkoholilakia muutettiin. Tuolloin kulutus pysyi suunnilleen vuoden 2017 tasolla.  Vuoden 2019 kokonaiskulutus väheni vuoteen 2018 verrattuna 3,9 prosenttia. Valitettavasti tästä hitaasta kulutuksen vähenemisestä ei osaa iloita, kun kääntöpuoli on muiden päihdyttävien aineiden käytön voimakas lisääntyminen.

Olisiko nyt kuitenkin oikea aika edes väliaikaisesti tukea kotimaisia yrittäjiä, heidän liiketoimintaansa ja niitä työpaikkoja, jotka he tarjoavat ja suoda suomalaisille tuottajille samanlaiset oikeudet kuin ulkomaisille?

Lakialoite on kansanedustajien allekirjoitettavissa 24.4.2020 asti.

Eduskunnassa käydään napakkaa keskustelua kansalaisaloitteiden käsittelystä ja erityisesti siitä, pitääkö ministereiden olla läsnä, kun aloite tulee ensimmäisen kerran kansanedustajien käsiteltäväksi lähetekeskustelussa. Tunnelma kansalaisaloitteen käsittelystä ja ministereiden läsnäolosta sai tragikoomisia piirteitä, kun 2.10. oli käsittelyssä kansalaisaloite dieselautojen käyttövoimaveron poistamisesta.

Opposition edustajat toivat tässä lähetekeskustelussa esiin syvän paheksuntansa siitä, että liikenneministeri Marin ei ollut paikalla, kun lähetekeskustelua käytiin. Kaiken kruunasi kokoomuksen kansanedustajan esitys kansalaisaloitteen käsittelyn pöydällepanosta. Kansanedustaja halusi siirtää käsittelyn seuraavalle viikolle, jotta liikenneministeri saataisiin paikalle. Tätä sitten kannatti kokoomuksen toinen kansanedustaja ja niin asian käsittely keskeytettiin. Ymmärrettävää on, että oppositioroolin omaksuminen vaatii harjoitusta, mutta halu politikoida vei tässä kohdin voiton. Kansanedustajilta kun jäi huomaamatta, että veroasioista vastaava ministeri Lintilä oli kyllä paikalla. Verotusasiat kun kuuluvat valtionvarainministerille.

Poliittinen flirttailu kansalaisaloitteen käsittelyllä on äärimmäistä populismia, osoittaa huonoa makua ja jopa halventaa kansalaisaloitteen merkitystä. Kansalaisaloitetta ei nimittäin tehdä valtioneuvostolle eikä ministereille, vaan se tehdään nimenomaan lainsäädännön ylintä päätäntävaltaa käyttävälle instituutiolle, joka on eduskunta. Lähetekeskustelussa päätetään mihin valiokuntaan kansalaisaloite lähetetään. Ja valiokunta on tähän asti, eduskunnan käytäntöjen mukaan, lähes poikkeuksetta laatinut mietinnön niin, että aloite hyväksytään tai hylätään. Valiokunta voi myös tehdä hylättyyn aloitteeseen lausumia, joilla velvoitetaan hallitus tekemään toimia kansalaislain eteenpäin viemiseksi.

Viime kaudelta löytyy yksi hyvä esimerkki. Silloin käsiteltiin kansalaisaloitetta kellojen kesäaikaan siirtelyn lopettamisesta. Liikenne- ja viestintävaliokunta totesi aloitetta käsitellessään, ettei Suomen ole mahdollista irtaantua EU:ssa yhdessä päätetystä menettelystä. Valiokunnan lausuma kuitenkin velvoitti hallitusta ehdottamaan EU:ssa sitä, että kellonaikojen siirtelystä luovuttaisiin, mistä EU myöhemmin tekikin päätöksen. Tämä olisi kuitenkin edellyttää kaikkien EU maiden yksimielistä päätöstä.

Viime kaudella Sipilän hallituksen aikaan oli myös isoja asioita eduskuntakäsittelyssä, joissa ministeri ei ollut paikalla. Terveydenhuoltolaki, Aito avioliitto -laki, työeläkeindeksin palauttaminen ja äitiyslaki olivat sellaisia. Ei silloin oppositiosta ministereitä ryöpytetty siitä, etteivät he olleet paikalla.

Eittämättä arvostettavaa on, että Ministeri on paikalla, kun kansalaisaloitetta käsitellään.

Eduskunta on ylintä lainsäädäntövaltaa käyttävä elin, pidetään siitä kiinni. Ei siirretä edes mielikuvissa kansalaisaloitteen käsittelyä valtioneuvostolle, vaan noudatetaan perustuslakia, joka määrittelee kansalaisaloitteiden käsittelyvallan kansanedustajille.

Vähemmän politikointia, enemmän kansanvaltaa.

Uusi liikennepalvelulaki astui voimaan 1.7.2018. Taksiliikenteelle tämä tarkoitti alan avaamista vapaalle kilpailulle ja toimivan järjestelmän romuttamista kuten Ruotsissa oli aiemmin tehty.  Vapaus tarkoitti sitä, ettei kukaan rajoita enää autojen ja kuljettajien määrää. Pakollisista taksikursseista luovuttiin ja asemapaikkavelvoite purettiin.

Liikennepalvelulain tarkoituksena oli parantaa taksiliikenteen kilpailua, jolla mahdollistettaisiin taksijärjestelmän siirtyminen toimivaksi osaksi suomalaista joukkoliikennettä.

Uusi ”taksilaki” on vuoden voimassaoloaikanaan herättänyt tunteita suuntaan ja toiseen, mutta vallitsevin tunne on negatiivisuus. Viimeisimpänä julkisuuteen on noussut Ylen teettämä tutkimus, jossa eri taksiliikenteen välitysyhtiöt vastasivat kysymyksiin siitä, miten taksiliikenteen vapautuminen on vaikuttanut taksien saatavuuteen. Hankalimpana taksin saanti on arvion mukaan syrjäisillä alueilla arkiöisin, varsinkin jos kyytiin liittyy erityistarpeita. Välitysyhtiöt ovatkin toivoneet, että heillä olisi paremmat mahdollisuudet ohjailla autoja, määritellä niille ajovuoroja ja päivystysaikoja, jotta taksipalvelut olisivat saatavilla nykyistä helpommin.

Valvonnasta vastaa Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV), joka ei hyväksy välitysyhtiöiden ajovuorojen suunnittelua. KKV:n mukaan ajovuorojen suunnittelu rajoittaa kilpailua.

Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen on todennut, että maakuntakeskusta ja ympäröiviä kuntia hoitavan tilausvälitysyhtiön on vaikea tarjota ja luvata palvelua, jos se ei pysty ohjaamaan autoja alueille, jossa on vähäisempää kysyntää. Yhtiöillä pitäisi olla rooli, joka mahdollistaa tämän. Ongelmia syrjäisten alueiden taksien järjestämisessä oli hänen käsityksensä mukaan jo ennen uudistusta. Vaikka ongelmia olikin, niin tilanne oli kuitenkin parempi kuin uuden lain säätämisen jälkeinen ”villinlännen meininki”.

Yrittäjät ovat joutuneet ahtaalle Kelan kuljetusuudistuksen myötä, jonka seurauksena välitysyhtiöt voivat edellyttää tietynlaisia taksimittareita ja vaikuttaa kuukausi- ja vuosimaksuihin, sekä mitä yrittäjät maksavat kelalta tulleista kyydeistä. Taksiliitto ei kelakyytien problematiikkaan ole ottanut kantaa. Taksiautoilijat ovat kertoneet kokevansa syrjintää, kun välitysyhtiöt jakavat kyytitilauksia eri autoille. Ongelmia on koitunut varsinkin kaupunki- ja haja-asutusseutujen yrittäjille, sillä tuodessaan pieneltä paikkakunnalta asiakkaan suuren kaupungin keskussairaalaan, se ei saa sairaalalta enää asiakkaita, vaan joutuu palaamaan kotiin tyhjänä. Väittämän mukaan sairaalan kyydit jaetaan suuren kaupungin omille autoille. Isoissa kaupungeissa taas tuottavat kelakyydit jaetaan tietyn ydinryhmän kesken ja muut saavat ylijäävät kyydit. Uusien autojen on vaikea edes päästä ”kelajengiin”.

Hallituksen tulisi ottaa nyt kantaa kelakyytien epäkohtiin varsinkin ilmastohaasteen kannalta, sillä kenellekään ei ole edullista, että taksiautot ajavat tyhjillään ja tarkoituksettomasti pitkiä matkoja. Kuljetusten ohjaamisen pitäisikin tapahtua tarkoituksenmukaisesti, taloudellisesti ja ilmastoystävällisesti.

Liikennepalvelulain tarkoituksena oli vapauttaa toimintaa niin, että siitä tulisi sekä yrittäjälle ja kuluttajalle kannattavampaa. Alkuperäinen Bernerin haave hintojen laskusta kilpailun seurauksena haihtui kuin tuhka tuuleen, sillä hinnat ovat päinvastoin nousseet ja palvelun taso paikoin heikentynyt. Tutkimukset osoittavat, että kuluttajan luottamus taksiliikenteen harjoittajia kohtaan on alentunut. Tämä valitettavasti näkyy niillä yrittäjillä, jotka edelleen haluavat palvelua tarjota ”asiakas edellä”-periaatteella.

Liikenneja viestintäministeri Marin on ilmaissut kesän aikana, että aikoo puuttua nykyisen taksisääntelyn ongelmiin. Taksiliikenteen toiminnan parantaminen on kirjattu myös osaksi uutta hallitusohjelmaa. Sekä kuluttajien kohtaamiin epäkohtiin että kela-taksien kilpailutuskäytäntöihin etsitään nyt ratkaisuja.