Blogi

Eduskunnassa käydään napakkaa keskustelua kansalaisaloitteiden käsittelystä ja erityisesti siitä, pitääkö ministereiden olla läsnä, kun aloite tulee ensimmäisen kerran kansanedustajien käsiteltäväksi lähetekeskustelussa. Tunnelma kansalaisaloitteen käsittelystä ja ministereiden läsnäolosta sai tragikoomisia piirteitä, kun 2.10. oli käsittelyssä kansalaisaloite dieselautojen käyttövoimaveron poistamisesta.

Opposition edustajat toivat tässä lähetekeskustelussa esiin syvän paheksuntansa siitä, että liikenneministeri Marin ei ollut paikalla, kun lähetekeskustelua käytiin. Kaiken kruunasi kokoomuksen kansanedustajan esitys kansalaisaloitteen käsittelyn pöydällepanosta. Kansanedustaja halusi siirtää käsittelyn seuraavalle viikolle, jotta liikenneministeri saataisiin paikalle. Tätä sitten kannatti kokoomuksen toinen kansanedustaja ja niin asian käsittely keskeytettiin. Ymmärrettävää on, että oppositioroolin omaksuminen vaatii harjoitusta, mutta halu politikoida vei tässä kohdin voiton. Kansanedustajilta kun jäi huomaamatta, että veroasioista vastaava ministeri Lintilä oli kyllä paikalla. Verotusasiat kun kuuluvat valtionvarainministerille.

Poliittinen flirttailu kansalaisaloitteen käsittelyllä on äärimmäistä populismia, osoittaa huonoa makua ja jopa halventaa kansalaisaloitteen merkitystä. Kansalaisaloitetta ei nimittäin tehdä valtioneuvostolle eikä ministereille, vaan se tehdään nimenomaan lainsäädännön ylintä päätäntävaltaa käyttävälle instituutiolle, joka on eduskunta. Lähetekeskustelussa päätetään mihin valiokuntaan kansalaisaloite lähetetään. Ja valiokunta on tähän asti, eduskunnan käytäntöjen mukaan, lähes poikkeuksetta laatinut mietinnön niin, että aloite hyväksytään tai hylätään. Valiokunta voi myös tehdä hylättyyn aloitteeseen lausumia, joilla velvoitetaan hallitus tekemään toimia kansalaislain eteenpäin viemiseksi.

Viime kaudelta löytyy yksi hyvä esimerkki. Silloin käsiteltiin kansalaisaloitetta kellojen kesäaikaan siirtelyn lopettamisesta. Liikenne- ja viestintävaliokunta totesi aloitetta käsitellessään, ettei Suomen ole mahdollista irtaantua EU:ssa yhdessä päätetystä menettelystä. Valiokunnan lausuma kuitenkin velvoitti hallitusta ehdottamaan EU:ssa sitä, että kellonaikojen siirtelystä luovuttaisiin, mistä EU myöhemmin tekikin päätöksen. Tämä olisi kuitenkin edellyttää kaikkien EU maiden yksimielistä päätöstä.

Viime kaudella Sipilän hallituksen aikaan oli myös isoja asioita eduskuntakäsittelyssä, joissa ministeri ei ollut paikalla. Terveydenhuoltolaki, Aito avioliitto -laki, työeläkeindeksin palauttaminen ja äitiyslaki olivat sellaisia. Ei silloin oppositiosta ministereitä ryöpytetty siitä, etteivät he olleet paikalla.

Eittämättä arvostettavaa on, että Ministeri on paikalla, kun kansalaisaloitetta käsitellään.

Eduskunta on ylintä lainsäädäntövaltaa käyttävä elin, pidetään siitä kiinni. Ei siirretä edes mielikuvissa kansalaisaloitteen käsittelyä valtioneuvostolle, vaan noudatetaan perustuslakia, joka määrittelee kansalaisaloitteiden käsittelyvallan kansanedustajille.

Vähemmän politikointia, enemmän kansanvaltaa.

Uusi liikennepalvelulaki astui voimaan 1.7.2018. Taksiliikenteelle tämä tarkoitti alan avaamista vapaalle kilpailulle ja toimivan järjestelmän romuttamista kuten Ruotsissa oli aiemmin tehty.  Vapaus tarkoitti sitä, ettei kukaan rajoita enää autojen ja kuljettajien määrää. Pakollisista taksikursseista luovuttiin ja asemapaikkavelvoite purettiin.

Liikennepalvelulain tarkoituksena oli parantaa taksiliikenteen kilpailua, jolla mahdollistettaisiin taksijärjestelmän siirtyminen toimivaksi osaksi suomalaista joukkoliikennettä.

Uusi ”taksilaki” on vuoden voimassaoloaikanaan herättänyt tunteita suuntaan ja toiseen, mutta vallitsevin tunne on negatiivisuus. Viimeisimpänä julkisuuteen on noussut Ylen teettämä tutkimus, jossa eri taksiliikenteen välitysyhtiöt vastasivat kysymyksiin siitä, miten taksiliikenteen vapautuminen on vaikuttanut taksien saatavuuteen. Hankalimpana taksin saanti on arvion mukaan syrjäisillä alueilla arkiöisin, varsinkin jos kyytiin liittyy erityistarpeita. Välitysyhtiöt ovatkin toivoneet, että heillä olisi paremmat mahdollisuudet ohjailla autoja, määritellä niille ajovuoroja ja päivystysaikoja, jotta taksipalvelut olisivat saatavilla nykyistä helpommin.

Valvonnasta vastaa Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV), joka ei hyväksy välitysyhtiöiden ajovuorojen suunnittelua. KKV:n mukaan ajovuorojen suunnittelu rajoittaa kilpailua.

Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen on todennut, että maakuntakeskusta ja ympäröiviä kuntia hoitavan tilausvälitysyhtiön on vaikea tarjota ja luvata palvelua, jos se ei pysty ohjaamaan autoja alueille, jossa on vähäisempää kysyntää. Yhtiöillä pitäisi olla rooli, joka mahdollistaa tämän. Ongelmia syrjäisten alueiden taksien järjestämisessä oli hänen käsityksensä mukaan jo ennen uudistusta. Vaikka ongelmia olikin, niin tilanne oli kuitenkin parempi kuin uuden lain säätämisen jälkeinen ”villinlännen meininki”.

Yrittäjät ovat joutuneet ahtaalle Kelan kuljetusuudistuksen myötä, jonka seurauksena välitysyhtiöt voivat edellyttää tietynlaisia taksimittareita ja vaikuttaa kuukausi- ja vuosimaksuihin, sekä mitä yrittäjät maksavat kelalta tulleista kyydeistä. Taksiliitto ei kelakyytien problematiikkaan ole ottanut kantaa. Taksiautoilijat ovat kertoneet kokevansa syrjintää, kun välitysyhtiöt jakavat kyytitilauksia eri autoille. Ongelmia on koitunut varsinkin kaupunki- ja haja-asutusseutujen yrittäjille, sillä tuodessaan pieneltä paikkakunnalta asiakkaan suuren kaupungin keskussairaalaan, se ei saa sairaalalta enää asiakkaita, vaan joutuu palaamaan kotiin tyhjänä. Väittämän mukaan sairaalan kyydit jaetaan suuren kaupungin omille autoille. Isoissa kaupungeissa taas tuottavat kelakyydit jaetaan tietyn ydinryhmän kesken ja muut saavat ylijäävät kyydit. Uusien autojen on vaikea edes päästä ”kelajengiin”.

Hallituksen tulisi ottaa nyt kantaa kelakyytien epäkohtiin varsinkin ilmastohaasteen kannalta, sillä kenellekään ei ole edullista, että taksiautot ajavat tyhjillään ja tarkoituksettomasti pitkiä matkoja. Kuljetusten ohjaamisen pitäisikin tapahtua tarkoituksenmukaisesti, taloudellisesti ja ilmastoystävällisesti.

Liikennepalvelulain tarkoituksena oli vapauttaa toimintaa niin, että siitä tulisi sekä yrittäjälle ja kuluttajalle kannattavampaa. Alkuperäinen Bernerin haave hintojen laskusta kilpailun seurauksena haihtui kuin tuhka tuuleen, sillä hinnat ovat päinvastoin nousseet ja palvelun taso paikoin heikentynyt. Tutkimukset osoittavat, että kuluttajan luottamus taksiliikenteen harjoittajia kohtaan on alentunut. Tämä valitettavasti näkyy niillä yrittäjillä, jotka edelleen haluavat palvelua tarjota ”asiakas edellä”-periaatteella.

Liikenneja viestintäministeri Marin on ilmaissut kesän aikana, että aikoo puuttua nykyisen taksisääntelyn ongelmiin. Taksiliikenteen toiminnan parantaminen on kirjattu myös osaksi uutta hallitusohjelmaa. Sekä kuluttajien kohtaamiin epäkohtiin että kela-taksien kilpailutuskäytäntöihin etsitään nyt ratkaisuja.

Metsät ovat maailman keuhkot ja niiden hiilinielujen ylläpito sekä kasvattaminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hiilinielut ovat viime aikoina nousseet julkisen keskustelun keskiöön, erityisesti Brasilian Amazonin sademetsässä ihmisten itse sytyttämien metsäpalojen seurauksena. Hiilinielujen rooli tulee nousemaan pian myös Euroopan unionin ilmastopolitiikassa, kun maankäyttö-, maankäytön muutos ja metsätalous -sektori (LULUCF) sisällytetään osaksi EU:n ilmastotavoitteita.

Toimenpidealoitteessani ehdotan, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin kannattavaan viljelyyn soveltumattomien ja vajavaisessa maatalouskäytössä olevien peltojen metsittämiseen Suomessa ja edistää Euroopan Unionissa Suomen puheenjohtajakauden aikana maatalouspolitiikan muutosta siten, että myös nykyisiä EU:n maataloustukia voisi käyttää maankäytön muutokseen.

Vaikka Suomi on monessa mielessä kestävän metsätalouden edelläkävijä, on meillä myös käyttämättömiä mahdollisuuksia parantaa toimintaamme ”kuin sika juoksuaan”. Hallitus on sitoutunut kasvattamaan Suomen hiilinieluja sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Suunnitelmille tarvitaan nyt konkretiaa ja ne täytyy toteuttaa oikeudenmukaisella tavalla.

Suomessa on ruoantuotantoon kannattamatonta ja vajavaisessa maatalouskäytössä olevaa peltoalaa, jota metsittämällä voidaan kasvattaa Suomen hiilinielua ja -varastoa vaarantamatta ruokatuotannon omavaraisuutta. Maankäytönmuutos ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan se edellyttää porkkanoita maanviljelijöille. Hallituksen tulee luoda houkuttelevia ja innostavia tapoja, joilla tavalliset suomalaiset voivat osallistua ilmastotalkoisiin. Vajavaisessa käytössä olevien peltojen metsittämisen tukeminen on yksi näistä keinoista. Suomessa tulisi luoda tukijärjestelmä, joka kannustaa ruuantuotannon ulkopuolella olevien peltojen metsittämiseen. EU:n maataloustukia tulisi voida kohdentaa myös peltojen metsittämiseen aina ensiharvennukseen saakka.

Luotavan tukijärjestelmän tulee olla oikeudenmukainen, maankäytön muutokseen rohkaiseva ja tehokas. Tuen tulee olla määrällisesti tarpeeksi suuri ja ajallisesti suotuisasti kohdistettu sekä jaksotettu siten, että se luo riittävän kannusteen maanomistajille maankäytön muutokseen.

On tärkeää, että hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymä toteutetaan oikeudenmukaisesti. Päästövähennykset sekä hiilinielujen ylläpito ja kasvattaminen tulee toteuttaa siten, että yksittäisten kansalaisten – esimerkiksi yksityisten metsänomistajien – vastuu ei kasva kohtuuttomasti. Hallituksen tulee tarjota kansalaisille toteutettavissa olevia ja houkuttelevia keinoja osallistua ilmastotalkoisiin.

Ilmastoviisaan ja oikeudenmukaisen Suomen rakentaminen edellyttää tekoja nyt. Ilmastonmuutos on aikamme suurimpia haasteita ja sen hillitseminen vaatii paitsi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, myös hiilinielujen sekä -varastojen kasvattamista. Suomen on tehtävä oma osuutensa ilmastonmuutoksen hillinnästä, mutta me olemme pieni maa. Esimerkkiä näyttämällä voimme kuitenkin olla kokoamme suurempia. Erityisesti nyt EU:n puheenjohtajakautena meillä on tähän mahdollisuus.

Rautavaaran kultasakaalihavainto aloitti kuuman keskustelun siitä, miten vieraslajiin/tulokaslajiin tulee suhtautua. 26.3.2019 Maa- ja Metsätalousvaliokunnan mietinnössä ei keskitytty vain kultasakaaliin, vaan mietintö käsitteli erityisesti uusia toimia haitallisten vieraslajien poistamiseksi Suomen luonnosta.

Vieraslajilla tarkoitetaan kasvia, eläintä tai muuta eliölajia, jonka ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella tuonut lajin luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan vieraslajia, jonka on todettu uhkaavan tai haittaavan luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemien vaikutusta ihmisten hyvinvointiin.

Uusia keinoja haitallisten vieraslajien poistamiseksi luonnosta on mm., että pyynnissä saa käyttää apuna keinovaloa, yötähtäimiä ja ääntä synnyttävää koneellista laitetta. Myös metsästyskorttivaatimus poistettiin pyydettäessä seuraavia haitallisia isompia vieraslajeja: supikoira, minkki, piisami, pesukarhu ja rämemajava.

Vaikka tarkoitus onkin Suomen luontaisen monimuotoisuuden turvaaminen, hallituksen esitys sai myös kritiikkiä osakseen. Arvostelua herätti mm. edellä mainittu metsästyskorttivaatimuksen poistaminen sekä erityisesti pesimäaikaisen rauhoituksen poistaminen naarailta, jotka eivät liiku pentueen kanssa, sillä pesimäaikana pennullisten emojen tappaminen johtaa suurella todennäköisyydellä emoistaan riippuvaisten pentujen nääntymiseen hengiltä, mitä ei mitenkään voida pitää hyväksyttävänä.

Onko kultasakaali sitten yksinomaan tulokaslaji vai sittenkin vieraslaji? Tulokaslaji se on sillä perusteella, että se on tullut Suomeen omin käpälin, vaikka Suomi ei ole sen luontaista levinneisyysaluetta.

Lähes kaikki poliitikot jakavat vahvan yhteisen näkemyksen, että ilmastonmuutos on ihmisen omilla toimillaan aikaansaama, mikä on mahdollistanut kultasakaalin leviämisen kohti pohjoista Eurooppaa. Siten se pitäisi Suomessa pystyä luokittelemaan vieraslajiksi. Haitallisten vieraslajien tapaan kultasakaali uhkaa Suomen alkuperäislajeja kilpailemalla samoista resursseista, saalistamalla, levittämällä tauteja ja loisia. Riistakeskuksen mukaan sakaali koiraeläimenä kykenee risteytymään sekä koiran että suden kanssa. Sekä koirasakaaleja että sakaalisusia on tavattu Euroopassa.

En kaipaa tähän maahan yhtään enempää koirasuden kaltaisia hybridejä. Vaikka Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Riku Lumiaro sanoi, että yksi syy kultasakaalin leviämiseen on Suomen pieni susikanta, en suinkaan suosittele Suomen susipopulaation kasvattamista, vaan kultasakaalin siirtämistä riistalajiksi. Sillä jos kultasakaali vakiintuu Suomen lajistoon, on sen kannan hallinta erittäin vaikeaa ja kallista.

Kun kultasakaalia nyt kuitenkaan viime vaalikaudella ei hallituksen esityksen mukaisesti siirretty vieraslajilain tarkoittamasta vieraslajista metsästyslain mukaiseksi riistalajiksi, olemme tilanteessa, jossa kultasakaalin Suomeen luontaisesti levittäytyvien yksilöiden tappaminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Nyt kultasakaali ehtii levittäytyä ja vakiintua osaksi luontaista lajistoamme huomattavasti nopeammin kuin tilanteessa, jossa laji olisi säädetty hallituksen esityksen mukaisesti riistalajiksi jo ennakolta.

Luotan, että maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä tuo lakiesityksen kultasakaalin luokittelemisesta riistalajiksi uudelleen hallituksen esityksenä eduskuntaan, vaikka asia Keskustapuolueen sisällä onkin kinkkinen. Viime vaalikaudella Keskustapuolueen maa- ja metsätalousvaliokunnan edustajat edellyttivät kultasakaalin luokittelua vieraslajiksi, kun taas keskustalainen maa- ja metsätalousministeri Leppä oli hallituksen linjoilla. Samoin olivat myös Vasemmistoliiton, SDP:n, RKP:n ja KD:n valiokuntaedustajat, jotka jättivät hallituksen esityksen vastaisen vastalauseen maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöön. Myös Vihreiden valiokuntaedustaja jätti oman vastalauseensa asiassa.